Yle Areenassa on julkaistu Suomen muinaiset "kuninkaat" radio-ohjelma, jonka on toimittanut Seppo Heikkinen. Kaksiosainen ohjelma keskittyy Suomen muinashistoriaa koskeviin pseudohistoriallisiin teorihoini Suomen rautakautisista kuninkaista ja näiden teorioiden kumoamiseen asiantuntijahaastatteluilla.
Toimittaja Heikkinen oli saanut inspiraation ohjelman tekemiseen yhdestä Facebookin historia-ryhmistä käydyssä keskustelusta ja lähtenyt selvittämään näiden kuningas-terioiden taustaa.
Keskustelu Suomen muinaishistoriasta palautuu 1800-luvulle ja kansalliseen heräämiseen, jolloin suomalainen eliitti määritteli suhdettaan suomalaisuuteen ja ruotsalaisuuteen. Suomesta tahdottiin tehdä ajan hengen mukainen kansallisvaltio ja se kiivasti yritti luoda tälle kansalle historiaa. Yksi keskeinen kysymys oli, mitä Suomessa oli ennen Ruotsin valtakuntaan liittämistä keskiajalla.
Fennomaanit pyrkivät korostamaan suomalaisen omaleimaisuutta ruostalaisesta ja 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella fennomaaninen historiankirjoitus kirjoitti Suomelle uutta suomalaista historiaa. Tämä oli alunperin täysin pätevää tieteellistä historiaa, mutta ajan myötä syntyi teorioita suomalaisista kuninkaista, jotka olivat aikansa kansainvälisiä suurmiehiä merovingiajalla ja viikinkiajalla. Nämä teoriat leviävät yhä internetissä ja niissä on mukana ajatus, että suomalaisilta on piilotettu oikea suomalainen historia suomenruotsalaisten ja/tai museoviraston toimesta.
Ohjelmassaan Heikkinen haastattelee asiantuntijoita, jotka sitten murskaavat nämä teoriat pseudohistoriana, jossa mm. tulkitaan lähteitä valikoivasti ilman konstekstia ja ei ymmärretä rautakauden Suomen yhteiskuntarakennetta.
En ole asiantuntija rautakauden historiasta, mutta ohjelman asiantuntijoiden sanomiset ovat minusta järkeviä. Esim. arkeologisten löytöjen perusteella Suomen asutus oli hyvin vähäistä ja talous oli pääasiassa omavaraistaloutta, jolloin keskitetyn valtion, siis Suomen laajuisen kuningaskunnan syntyminen ja ylläpito ei vaikuta mahdolliselta. Suomessa on arvioitu olleen rautakauden lopussa 50 000-90 000 asukasta, mikä on hyvin vähän.
En kuitenkaan usko, että ohjelma käännyttää näiden kuningasteorioiden kannattajia. Toimittajan asenteellisuus kuuluu vahvasti. Asiantuntijat ovat parempia ja tunnustavat sen, että rautakauden Suomesta tiedetään hyvin rajallisesti kirjallisten lähteiden puutteen vuoksi. Mutta ohjelma olisi voinut olla kiinnostavampi, jos toimittaja olisi löytänyt siihen henkilön, joka näihin teorioihin uskoo, ja hänelle olisi annettu mahdollisuus puolustaa näitä teorioita.
Kiinnostavinta minusta aiheessa on, että se kertoo, millaista historiallista Suomea kaivataan. Kuningasteorioiden Suomi on vahva yhtenäinen kansallisvaltio. Tämä vastaa 1800-luvun ja 1900-luvun ihannetta kansallisvaltioista ja sitä, mitä 1800-luvulla suomalainen älymystö tavoitteli ja mitä 1900-luvun sodissa puolustettiin.
Asia liittyy paljon suomalaisten suhteeseen ruotsalaisuuteen. Viikinkiajan skandinavia oli valtavirran historian mukaan kehittyneempi, ainakin siinä suhteessa, että väestönkasvu oli vahvempaa, mikä mahdollisti organisoituja kauppa- ja sotaretkiä. Keskiajalla Suomi jopa liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Myöhemmin tämän on sanottu osoittaneen suomalais-ugrilaisten kansojen alemmuuden suhteessa germaanisiin ja tällä on perusteltu ruotsin kielen ja suomenruotsalaisten vahvaa asemaa Suomessa. Tätä taustaa vasten motiivi muinaisen suomalaisen suuruudeen korostamiselle löytyy helposti.
 |
| Olisiko edesmennyt Pentti Linkola pitänyt omavaraista rautakautista Suomea parempana kuin kasvavan väestön ja kehityksen Skandinaviaa? |
Henkilökohtaisesti en koe, että 1800-luvun ihanne kansallisesta yhtenäisvaltiosta olisi niin täydellinen, vaikka moderni Suomi rakennettiin sen ihanteen varaan ja se on modernin kansallismielisyyden ytimessä. En myöskään koe, että rautakautinen harvaanasuttu Suomi tai Suomi osana Ruotsin valtakuntaa edustaisi jotenkin vähempiarvoisen suomalaisuuden aikaan.
Minun käsitykseni mukaan suomalaisuuden juuret löytyy muinaisuudesta ja suomalaisuudesta voi olla ylpeä joka tapauksessa. Kannatan Suomen muinashistorian aktiivista tutkimista ja kehotaa suomalaisia olemaan kiinnostuneita omasta historiastaan ja suomalais-ugrilaisista juuristaan. Jos uutta tietoa löytyy, niin avoimin mielin se pitää ottaa vastaan. Suomen muinaishistoria ei ole valmiiksi kirjoitettu kirja.
Sen sijaan varoitan uppoutumasta netin uskomusmaailmaan. Tämä ei koske vain Suomen muinaista "pseudohistoriaa", vaan kaikkia aatteita. On helppo paeta netin syövereihin ja löytää omia mieltymyksiä tukeva vaihtoehtomaailma. Mutta maailma ei ole aina mukava tai yksinkertainen. On henkistä keskenkasvuisuutta tuudittautua väärään tietoon ja sitten hyökätä kiivasti niitä vastaan, jotka tämän kyseenalaistavat, kuten niin monilla on netissä tapana, aatteeseen katsomatta.
Kommentit
Lähetä kommentti