Talvisota, Antti Tuuri, Otava 1984
Antti Tuurin Talvisota-romaani kuuluu Tuurin Pohjanmaa-kirjasarjaan ja romaani kertoo pohjanmaalaisista kootun Jalkaväkirykmentin 23 talvisodasta.
Kirjan kertoja ja päähenkilö on Tuurin Pohjanmaa -kirjasarjan keskiössä olevan Hakala-suvun jäsen Martti, joka on rivimiehenä pohjalaisrykmentissä. Tuurin tavoitteena on kuvata talvisotaa enemmän sotilaiden kollektiivisena kokemuksena. Suurimman osan ajasta Hakalan kerronta on me-muotoisessa ja vaihtelee rykmentin tasolta henkilökohtaiselle tasolle ja kaikesta sen välillä tilanteen mukaan.
Kirja alkaa kun rykmentin miehet lähtee Pohjanmaalta Karjalankannakselle ylimääräisten kertausharjoitusten johdosta lokakuussa 1939. Ensin kuvataankin rykmentin siirtymistä ja odottelua, kun Suomi ja Neuvostoliitto neuvottelivat Neuvostoliiton aluevaatimuksista. Mehän tiedämme, miten niissä kävi, mutta sotilaille sodan syttyminen ei ollut varmaa, vaikka siihen valmistaudittiin mm. erilaisilla linnoitustöillä. Tietoa yritettiin kuunnella Suomen ja Ruotsin radioista, joissa jälkimmäisessä uutisointi oli vapaampaa aiheesta.
Sodan syttyminen ei ollut rykmentille niin dramaattista, koska se joutuivat etulinjaan vasta joulukuun puolessavälissä Taipaleenjoelle, jossa se sitten kävi asemasotaa neuvostoliittolaisten hyökkäyksiä vastaan helmikuun puoleenväliin saakka.
Rivisotilaan elämää kuvataan kaikissa eri vaiheissa. Tuuri perustaa romaaninsa sotapäiväkirjoihin ja mukanaolleiden haastatteluihin. Romaani on kirjoitettu 1984, jolloin veteraaneja ollut vielä paljon muistelemassa. Romaania voisi kuvatakin talvisodan kirjalliseksi rekonstruktioksi.
Se myös eroaa suomalaisen kirjallisuuden suurimmasta sotaromaanista, eli Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Kun Linnan romaani on täynnä erilaisia henkilöhahmoja, niin Tuurin romaanissa ainoa henkilöhahmo, johon tutustutaan, on kertoja Martti Hakala. Melkein koko ajan rintamalla oleviin sotilaisiin viitataan heidän aseman ja joukko-osaston mukaan. Tämän takia romaani tuntuukin kollektiiviselta kertomukselta. Yksilön kokemus ei ole etusijalla, vaan se, mitä sotilaat yhdessä kokivat. (En toki väitä, että Linnan romaani ei kuvaisi kollektiivista kokemusta, mutta kertomatapa on siinä eri.)
Tuuri menee kuitenkin henkilötasolle, kun Martin pikkuveli Paavo kaatuu, kun kranaatti räjäyttää hänet palasiksi. Näin Tuuri kuvaa, miten kovia menetyksiä sotilaat kokivat rintamalla ja miten sodankäynnistä tuli henkilökohtaista.
Linnan Tuntemattomassa konekiväärikomppaniassa jatkosodan aikaan miehet ovat eri puolilta Suomea, mutta talvisodan aikaan joukko-osastot olivat hyvin usein koottu saman paikkakunnan miehistä, eli he tunsivat toisensa hyvin. Hakalan rykmentti oli tosiaan Pohjanmaalta.
Kirjan loppu kuvaa, miten suomalaiset joutuvat aloittamaan perääntymisen Kannaksella puna-armeijan saadessa sotilaallisen yliotteen. Sodan loppu menee rykmentillä verisissä taisteluissa Vuosalmessa ja Äyräpäällä.
Tuurin romaani on varsin ytimekäs kuvaus talvisodassa. Kerronnassa ei ole aiheetonta draamaa, tapahtuneen koruton kerronta riittää. Romaania voi suositella jokaiselle suomalaiselle, joka on kiinnostunut talvisodasta ja miten rintamasotilaat sen kokivat. Kansalliselle muistille tällaiset romaanit ovat aina arvokkaita, varsinkin kun tätä tehtäessä on ollut vielä mahdollista tukeutua sodan kokeneiden veteraanien itse kertomiin muistoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti