Pyhä Yksinkertaisuus, Timo Hännikäinen. Kiuas Kustannus 2019
Timo Hännikäisen viime syksynä teos pohdiskelee hyvin aikein tehtyjä pahoja tekoja. Historia on täynnä esimerkkejä ja kirjaan on päätynyt mm. uuden ajan noitavainot ja Neuvostoliiton ilmiantokampanjat.
Timo Hännikäinen on julkisessa keskustelussa riepoteltu hahmo. Tämä kannattaa muistaa taustalla kirjaa lukiessa, koska kirjailijan omat kokemukset muokkaa ylensä joko tiedostamatta tai tiedostaen hänen työtään. Kuitenkin teos keskittyy historiaan ja vain kirjan viimeinen kappale on liitettävissä Hännikäisen omiin kokemuksiin.
Koen että Hännikäinen onnistuu tavoitteessaan käydä läpi muutamia esimerkkejä historiassa ja arvioida niiden tekijöitä ja heidän motiiveitaan. Kirja ei juutu hyökkäämään tai puolustamaan yhtä aatetta. Teos ei ole ammattihistoriointia (eikä sen tarvitse olla), mutta onnistuu mielestäni käsittelemään aiheitaan objektiivisesti ilman että Hännikäinen maalailee karikatyyrejä. Toisaalla Hännikäinen ei tyydy pelkästään kertomaan, mitä on tapahtunut, vaan kirjailijan oma mielipide tapahtuneesta tulee ilmi.
Kirjassa käsitellään monenlaisia pahuuksia ja tämä monipuolisuus on ansio. Hännikäinen ei onneksi juurikaan jauha Hitleristä tai natseista, koska sitä on ollut jo tarpeeksi. Kirjan ehkä mielenkiintoisin luku käsittelee liittoutuneiden Dresdenin pommituksia, jossa itse pommitus ja sen taustat on käsitelty hyvin. Dresdenin pommitus 1945 on ihmisiä puhuttava, koska monelle se todistaa, että länsiliittoutuneet ja siten ehkä jopa koko liberaali maailmanjärjestelmä ei ole niin moraalisesti puhdas kuin sitä mainostetaan.
En välttämättä ole kaikesta samaa mieltä kirjan kanssa. Ilmari Kiannon ja muiden valkoisten "verenhimo" on minusta ymmärrettävä vastareaktio laillisen yhteiskuntajärjestyksen kaatamiseen tähdänneeseen punakapinaan ja McCarthyismin taustalla oleva huoli kommunistivakoojien uhasta oli aiheellinen kylmän sodan alun Yhdysvalloissa, vaikka hysteeri johti yliampumisiin.
Kokonaisuutena arvioisin Pyhän Yksinkertaisuuden olevan mainiota älyllistä luettavaa kansallismieliselle oikeistolle. Siinä kyseenalaistetaan sokea usko paremman maailman rakentamiseen, mikä on yleensä niin ominnaista vasemmistolaisille, mutta myös joissakin tapauksissa oikeistolaisille liikkeille. Kirja tukee minusta ns. konservatiivista asennetta, jossa ymmärretään, että maailma ei ole täydellinen eikä sitä sellaiseksi saa, mutta silti tiedostetaan hyvän ja pahan ero. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat valmiita lukemaan sen avoimin mielin.
Kirjan johdanto verkkolehti Sarastuksessa
Kiuas kustannuksen verkkokauppa, josta voi tilata kirjan
 |
| Kirjan nimi Pyhä Yksinkertaisuus tulee roviolla olleen Jan Husin suusta, joka tokaisi näin nähdessään vanhan naisen lisäävän risuja Husin rovioon edesauttaakseen harhaoppisen Husin polttamista. |
Timo Hännikäisen viime syksynä teos pohdiskelee hyvin aikein tehtyjä pahoja tekoja. Historia on täynnä esimerkkejä ja kirjaan on päätynyt mm. uuden ajan noitavainot ja Neuvostoliiton ilmiantokampanjat.
Timo Hännikäinen on julkisessa keskustelussa riepoteltu hahmo. Tämä kannattaa muistaa taustalla kirjaa lukiessa, koska kirjailijan omat kokemukset muokkaa ylensä joko tiedostamatta tai tiedostaen hänen työtään. Kuitenkin teos keskittyy historiaan ja vain kirjan viimeinen kappale on liitettävissä Hännikäisen omiin kokemuksiin.
Koen että Hännikäinen onnistuu tavoitteessaan käydä läpi muutamia esimerkkejä historiassa ja arvioida niiden tekijöitä ja heidän motiiveitaan. Kirja ei juutu hyökkäämään tai puolustamaan yhtä aatetta. Teos ei ole ammattihistoriointia (eikä sen tarvitse olla), mutta onnistuu mielestäni käsittelemään aiheitaan objektiivisesti ilman että Hännikäinen maalailee karikatyyrejä. Toisaalla Hännikäinen ei tyydy pelkästään kertomaan, mitä on tapahtunut, vaan kirjailijan oma mielipide tapahtuneesta tulee ilmi.
Kirjassa käsitellään monenlaisia pahuuksia ja tämä monipuolisuus on ansio. Hännikäinen ei onneksi juurikaan jauha Hitleristä tai natseista, koska sitä on ollut jo tarpeeksi. Kirjan ehkä mielenkiintoisin luku käsittelee liittoutuneiden Dresdenin pommituksia, jossa itse pommitus ja sen taustat on käsitelty hyvin. Dresdenin pommitus 1945 on ihmisiä puhuttava, koska monelle se todistaa, että länsiliittoutuneet ja siten ehkä jopa koko liberaali maailmanjärjestelmä ei ole niin moraalisesti puhdas kuin sitä mainostetaan.
En välttämättä ole kaikesta samaa mieltä kirjan kanssa. Ilmari Kiannon ja muiden valkoisten "verenhimo" on minusta ymmärrettävä vastareaktio laillisen yhteiskuntajärjestyksen kaatamiseen tähdänneeseen punakapinaan ja McCarthyismin taustalla oleva huoli kommunistivakoojien uhasta oli aiheellinen kylmän sodan alun Yhdysvalloissa, vaikka hysteeri johti yliampumisiin.
Kokonaisuutena arvioisin Pyhän Yksinkertaisuuden olevan mainiota älyllistä luettavaa kansallismieliselle oikeistolle. Siinä kyseenalaistetaan sokea usko paremman maailman rakentamiseen, mikä on yleensä niin ominnaista vasemmistolaisille, mutta myös joissakin tapauksissa oikeistolaisille liikkeille. Kirja tukee minusta ns. konservatiivista asennetta, jossa ymmärretään, että maailma ei ole täydellinen eikä sitä sellaiseksi saa, mutta silti tiedostetaan hyvän ja pahan ero. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat valmiita lukemaan sen avoimin mielin.
Kirjan johdanto verkkolehti Sarastuksessa
Kiuas kustannuksen verkkokauppa, josta voi tilata kirjan
Kommentit
Lähetä kommentti