Kansoista ja valloista

Tänään tuli kuluneeksi 100 vuotta Tarton rauhan solmimisesta (14.10.1920). En kirjoita tässä itse rauhansopimuksen solmimisen yksityiskohdista. Haluan enemmän korostaa, miten Tarton rauhan voidaan katsoa olevan loppu kehitykselle, jonka tuloksena Suomesta tuli itsenäinen kansakunta, kuin me sen nykyään tunnemme. Tarton rauhassa Suomen itäiset rajat määritettiin (Neuvosto-)Venäjän kanssa ja valtioiden väille muodostettiin pysyvä rauhantila. Tavallaan Tarton sopimus oli osa Pähkinäsaaren rauhassa (1323) alkanutta jatkumoa, jossa Suomen rajat liikkuivat joskus idemmäksi, joskus lännenmäksi, riippuen Ruotsin ja Venäjän sotamenestyksessä. Mutta Tartossa ensi kertaa venäläisten kanssa sopi itsenäinen Suomen valtio, kun aiemmin Ruotsi oli ollut toinen sopijaosapuoli. (Haminan rauha 1809 tietysti jo päätti  perinteen tietyssä mielessä, kun Ruotsi luopui kokonaan Suomesta.) Suomi itsenäistyy 1917-1920 Lyhyemmällä aikajänteellä katsottuna Tarton rauha oli Suomen itsenäistymisprosessin päätepiste

Tuulen viemää (Gone with the Wind 1936), Margaret Mitchell, S uomentanut Maijaliisa Auterinen, Otava 2008 Black Lives Matter -liikehdintään on kuulunut päasiassa angloamerikkalaisessa maailmassa orjuuttajien (ja muidenkin) patsaiden kaataminen ja rodullisesti loukkaavien asioiden sensuuri. Yksi sensuurin alle joutuneista oli Tuulen viemää -elokuva amerikkalaisessa HBO Max -suoratoistopalvelussa. Tämä herätti kiinnostukseni ja päätin lainata Margaret Mitchellin romaanin, johon 1930-luvun Hollywood-menestyselokuva perustuu. (En siis ole nähnyt elokuvaa, eikä tämä arvio käsittele elokuvaa millään tavalla.) Tuulen viemää seuraa plantaasiomistajan tyttären Scarlett O'Haran vaiheita Yhdysvaltojen sisällissodan ja sodan jälkeisen Yhdysvaltojen armeijan miehitysjakson rekonstruktion  Georgiassa. Romaanin kantava jännite on Scarlettin suhde Rhett Butleriin, joka on huonoon maineeseen joutunut arvokkaan eteläisen suvun vesa. Tuulen viemää on vahva romaani. Scarlett ja Rhett ovat voim

Metternich's Europe 1813-1848, Edited by Mack Walker, Harper Torchbook 1968 Luin tässä divarista  Kiukaan nettidivarista hankkimani teoksen Metternich's Europe 1813-1848, joka on kokoelma tekstejä nimessä mainitulta ajanjaksolta Euroopasta. Mukana oli myös kirjoituksia nimihenkilöltä Klemens von Metternichiltä . Von Metternich oli Itävallan keisarikunnan ulko- ja pääministeri 1800-luvun alkupuoliskolla. Hänen mukaansa kutsutaan Euroopan valtapoliittista järjestelmää, joka luotiin, kun Euroopan suurvallat olivat kukistaneet Napoleonin. Klemens von Metternich "Metternichin systeemi" perustui ajatukseen, että Euroopan suurvallat, eli Britannia, Ranska (johon oli Napoleonin jälkeen palautettu Bourbon-dynastian monarkia), Venäjä, Preussi ja Itävalta, ylläpitäisivät perinteisia valtarakennelmia ja keskinäisellä diplomatialla ratkaisivat suurvaltojen väliset ulkopoliittiset kriisit. Euroopan konsertti kuvaa historiankirjoituksessa oikeastaan samaa asiaa. Oleelli

Talvisota, Antti Tuuri, Otava 1984 Antti Tuurin Talvisota-romaani kuuluu Tuurin Pohjanmaa-kirjasarjaan ja romaani kertoo pohjanmaalaisista kootun Jalkaväkirykmentin 23 talvisodasta.  Kirjan kertoja ja päähenkilö on Tuurin Pohjanmaa -kirjasarjan keskiössä olevan Hakala-suvun jäsen Martti, joka on rivimiehenä pohjalaisrykmentissä. Tuurin tavoitteena on kuvata talvisotaa enemmän sotilaiden kollektiivisena kokemuksena. Suurimman osan ajasta Hakalan kerronta on me-muotoisessa ja vaihtelee rykmentin tasolta henkilökohtaiselle tasolle ja kaikesta sen välillä tilanteen mukaan. Kirja alkaa kun rykmentin miehet lähtee Pohjanmaalta Karjalankannakselle ylimääräisten kertausharjoitusten johdosta lokakuussa 1939. Ensin kuvataankin rykmentin siirtymistä ja odottelua, kun Suomi ja Neuvostoliitto neuvottelivat Neuvostoliiton aluevaatimuksista. Mehän tiedämme, miten niissä kävi, mutta sotilaille sodan syttyminen ei ollut varmaa, vaikka siihen valmistaudittiin mm. erilaisilla linnoitustö

Se (It 1986) , Stephen King, Suomentanut Ilkka ja Päivi Rekiaro, Tammi 2015 Pelle Penninvenyttäjä (Bill Skarsgård), eli Sen elokuversio vuodelta 2017. Kauhukirjallisuus ei ole tämän blogin aihealuetta, mutta haluan arvostella täällä Stephen Kingin romaanin Se, koska romaani tarjoaa minusta mielenkiintoisen ikkunan menneeseen Amerikkaan. Vanhat kirjat, elokuvat ja vastaavat kertovat aina omasta ajastaan ja tarjoaa aidon kokemuksen menneeseen suoraan niiltä, jotka ovat sen itse kokeneet. Romaani sijoittuu kuvitteelliseen Derryn kaupunkiin Mainen osavaltiossa, jossa tappajapelle Penninvenyttäjä, tunnetaan myös nimellä Se, metsästää lapsia. Häviäjien kerhoksi kutsuttu seitsemän lapsen joukko asettuu pelleä vastaan. Romaani sijoittuu kahteen aikatasoon, vuoden 1958 Derryyn ja vuoden, jolloin lapsijoukko palaa aikuisina kohtaaman Sen uudestaan. Suuri osa romaania onkin sitä, kun vuoden 1985 aikuiset muistelevat lapsuutensa 1958 kesää. Romaani on kauhukertomus, mutta samalla se on

Pyhä Yksinkertaisuus, Timo Hännikäinen. Kiuas Kustannus 2019 Kirjan nimi Pyhä Yksinkertaisuus tulee roviolla olleen Jan Husin suusta, joka tokaisi näin nähdessään vanhan naisen lisäävän risuja Husin rovioon edesauttaakseen harhaoppisen Husin polttamista. Timo Hännikäisen viime syksynä teos pohdiskelee hyvin aikein tehtyjä pahoja tekoja. Historia on täynnä esimerkkejä ja kirjaan on päätynyt mm. uuden ajan noitavainot ja Neuvostoliiton ilmiantokampanjat. Timo Hännikäinen on julkisessa keskustelussa riepoteltu hahmo. Tämä kannattaa muistaa taustalla kirjaa lukiessa, koska kirjailijan omat kokemukset muokkaa ylensä joko tiedostamatta tai tiedostaen hänen työtään. Kuitenkin teos keskittyy historiaan ja vain kirjan viimeinen kappale on liitettävissä Hännikäisen omiin kokemuksiin. Koen että Hännikäinen onnistuu tavoitteessaan käydä läpi muutamia esimerkkejä historiassa ja arvioida niiden tekijöitä ja heidän motiiveitaan. Kirja ei juutu hyökkäämään tai puolustamaan yhtä aatetta. Teo

Vuoden ja vuosikymmenen päätteeksi on kirjoitettu paljon yhteenvetoja vuodesta 2019 ja 2010-vuosikymmenestä. Tämä tekstisarja koostuu joistakin omista ajatuksistani päättyneestä vuosikymmenestä, mutta myös sitä edeltäneistä kahdesta vuosikymmenestä Kylmän sodan jälkeen. Marraskuussa tuli täyteen 30 vuotta Berliinin muurin murtumisesta, mikä oli symbolisesti kylmän sodan päätepiste, jonka jälkeen kommunistiset järjestelmät katosivat lyhyessä ajassa Euroopasta, tosin järjestelmän murtuminen oli alkanut jo ennen muurin murtumista. Berliinin muurin murtumisen jälkeen kapitalistinen ja liberaali länsi julistettiin kylmän sodan voittajaksi. Francis Fukuyama julisti kuuluisasti historian päättyneen liberaalin demokratian voittoon. Fukuyamasta on jauhettu loputtomasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja hän on noussut symboliksi liberaalin järjestelmän voitonhuumasta. Tässä kirjoituksessa en keskity enempää Fukuyamaan, vaan ennemmin siihen, miten länsimaisen liberalismin hegemoni