Metternich's Europe 1813-1848, Edited by Mack Walker, Harper Torchbook 1968
Luin tässä divarista Kiukaan nettidivarista hankkimani teoksen Metternich's Europe 1813-1848, joka on kokoelma tekstejä nimessä mainitulta ajanjaksolta Euroopasta. Mukana oli myös kirjoituksia nimihenkilöltä Klemens von Metternichiltä.
Von Metternich oli Itävallan keisarikunnan ulko- ja pääministeri 1800-luvun alkupuoliskolla. Hänen mukaansa kutsutaan Euroopan valtapoliittista järjestelmää, joka luotiin, kun Euroopan suurvallat olivat kukistaneet Napoleonin.
"Metternichin systeemi" perustui ajatukseen, että Euroopan suurvallat, eli Britannia, Ranska (johon oli Napoleonin jälkeen palautettu Bourbon-dynastian monarkia), Venäjä, Preussi ja Itävalta, ylläpitäisivät perinteisia valtarakennelmia ja keskinäisellä diplomatialla ratkaisivat suurvaltojen väliset ulkopoliittiset kriisit.
Euroopan konsertti kuvaa historiankirjoituksessa oikeastaan samaa asiaa. Oleellista on, että vaikka Euroopan konsertti kesti aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, niin sen ensimmäinen vaihe, jota voidaan kutsua Metternichin mukaan, päättyi vallankumousten vuoteen 1848.
Wienin kongressissa 1814-1815 pääosin konservatiiviset suurvallat, Britannia oli joukossa poikkeus liberaalisempana ja parlamenttaarisena maana, pohtivat miten ylläpitää rauhaa ja vakautta Euroopassa. Ranskan vallankumous, sitä seuranneet sodat ja Napoleonin nousu olivat ravistelleet pahasti Euroopan ikiaikaisia valtarakenteita ja yhteuskunnallista järjestystä.
Tämän takia suurvaltojen monarkit, osittain huolestuneita omasta vallastaan, tahtoivat estää vastaavan toistumisen. Tämä tahto muokkasi Metternichin järjestelmän toimintaa.
Vanhan vallat uhkia olivat mm. liberalismi ja uusia poliittisia oikeuksia vaativat porvarit. Toisaalla Saksa ja Italia olivat vielä hajanaisia, vaikka nuoriso alkoi unelmoimaan kansallisesta yhtenäisyydestä. Metternichin Itävallan etu oli pitää kansakunnat hajanaisina Itävallan aseman pönkittämiseksi. Nouseva nationalismi oli myös uhka monietnisen Itävallan sisällä.
Metternich oli aktiivinen näiden uhkien torjumisessa. Toisaalla Metternich pyrki jarruttamaan Saksan liiton alueiden liberalisoitumista mm. vaatimalla sensuurilakeja ja estämällä poliittisia uudistuksia. Toisaalla kun Italiassa vanhat valtarakenteet ja Itävallan edut olivat uhattuina, teki Itävalta sinne sotilaallisen intervention. Tämä ei ollut poikkeuksellista, myös taantumuksellinen Ranskan kuningas Kaarle X puuttui Espanjan sisäiseen tilanteeseen sotilaallisesti.
Tällaisilla toimilla oli yleensä muiden suurvaltojen tuki, tosin liberaalimpi Britannia suhtautui tällaiseen toimintaan hyvin nihkeästi.
Metternichin Euroopassa vaikutti myös muut voimat kuin poliittiset. Teollistuminen oli alkanut Britannassa 1700-luvun lopulla ja levisi nyt Länsi-Eurooppaan. Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat voimakkaasti Länsi-Euroopan taloutta ja sosiaalista dynamiikkaa.
Teollistuminen veti väkeä maalta tehtaisiin, mikä vahvisti kaupungistumista ja loi suuria sosiaalisia ongelmia. Väestö muuttui levottomaksi. Näiden kokemusten perusteella Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisivat 1848 Kommunistisen manifestin.
Tämä kaikki musersi vanhaa järjestystä.
Lopulta aika meni Metternichin ohi. Jo 1830 heinäkuun vallankumouksessa Ranskanssa vanhoillinen Kaarle X syrjäytettiin heinäkuun vallankumouksessa ja tilalle tuli liberaalimpi Ludvig Filip I.
Sitten tuli vuosi 1848 vallankumouksineen. Metternich joutui eroamaan virastaan, kun Itävalta ajatui vallankumousten aaltoon. Vallankumoukset syttyivät muuallakin Euroopassa, kuten Saksassa ja Ranskassa oli Ludvig Filipin vuoro astua syrjään ja maasta tuli tasavalta.
Vakaus Euroopassa oli mennyt hetkelliseksi. Suurvallat ajautuivat myös keskinäisiin sotiin. Krimin sota ja Saksan yhtenäistymissodat Bismarckin johdolla.
Itävalta kuitenkin selvisi lopulta ja Habsburgit jatkoivat hallitsemista uudelleenjärjestetyssä kaksoismonarkiassa Itävalta-Unkarissa. Itävalta ajettiin syrjään Saksasta ja Italiasta, kun molemmat maat yhdistyivät.
Metternichin perintö on kaksijakoinen. Hänen konservatiivinen politiikkansa haastettiin 1800-luvun aikana, mutta Euroopan konsertti säilyi ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Ranskaa lukuunottamatta suurvaltojen johdossa vuonna 1914 oli samat dynastiat kuin 1815 Wienin kongressin aikaan. Vasta ensimmäinen maailmasota romutti lopulliset vanhan vallan ja tilalle tuli kommunistien ja fasistien vallankumoukset.
Metternich itse katsoi olevansa rauhan, vakauden ja eurooppalaisen sekä kristillisen elämäntavan puolustaja. Nykypäivänä moni varmasti tuomitsee Metternichin edistyksen tiellä olleeksi taantumukselliseksi. Metternich kuitenkin pyrki työskentelemään vahvan Euroopan puolesta. 21. vuosisadan liberaali ja ulkopoliittisesti Eurooppa ei ole enää entisensä, joten ei ole syytä suhtautua liian kielteisesti menneeseen.
Luin tässä divarista Kiukaan nettidivarista hankkimani teoksen Metternich's Europe 1813-1848, joka on kokoelma tekstejä nimessä mainitulta ajanjaksolta Euroopasta. Mukana oli myös kirjoituksia nimihenkilöltä Klemens von Metternichiltä.
Von Metternich oli Itävallan keisarikunnan ulko- ja pääministeri 1800-luvun alkupuoliskolla. Hänen mukaansa kutsutaan Euroopan valtapoliittista järjestelmää, joka luotiin, kun Euroopan suurvallat olivat kukistaneet Napoleonin.
 |
| Klemens von Metternich |
"Metternichin systeemi" perustui ajatukseen, että Euroopan suurvallat, eli Britannia, Ranska (johon oli Napoleonin jälkeen palautettu Bourbon-dynastian monarkia), Venäjä, Preussi ja Itävalta, ylläpitäisivät perinteisia valtarakennelmia ja keskinäisellä diplomatialla ratkaisivat suurvaltojen väliset ulkopoliittiset kriisit.
Euroopan konsertti kuvaa historiankirjoituksessa oikeastaan samaa asiaa. Oleellista on, että vaikka Euroopan konsertti kesti aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, niin sen ensimmäinen vaihe, jota voidaan kutsua Metternichin mukaan, päättyi vallankumousten vuoteen 1848.
Wienin kongressissa 1814-1815 pääosin konservatiiviset suurvallat, Britannia oli joukossa poikkeus liberaalisempana ja parlamenttaarisena maana, pohtivat miten ylläpitää rauhaa ja vakautta Euroopassa. Ranskan vallankumous, sitä seuranneet sodat ja Napoleonin nousu olivat ravistelleet pahasti Euroopan ikiaikaisia valtarakenteita ja yhteuskunnallista järjestystä.
Tämän takia suurvaltojen monarkit, osittain huolestuneita omasta vallastaan, tahtoivat estää vastaavan toistumisen. Tämä tahto muokkasi Metternichin järjestelmän toimintaa.
Vanhan vallat uhkia olivat mm. liberalismi ja uusia poliittisia oikeuksia vaativat porvarit. Toisaalla Saksa ja Italia olivat vielä hajanaisia, vaikka nuoriso alkoi unelmoimaan kansallisesta yhtenäisyydestä. Metternichin Itävallan etu oli pitää kansakunnat hajanaisina Itävallan aseman pönkittämiseksi. Nouseva nationalismi oli myös uhka monietnisen Itävallan sisällä.
Metternich oli aktiivinen näiden uhkien torjumisessa. Toisaalla Metternich pyrki jarruttamaan Saksan liiton alueiden liberalisoitumista mm. vaatimalla sensuurilakeja ja estämällä poliittisia uudistuksia. Toisaalla kun Italiassa vanhat valtarakenteet ja Itävallan edut olivat uhattuina, teki Itävalta sinne sotilaallisen intervention. Tämä ei ollut poikkeuksellista, myös taantumuksellinen Ranskan kuningas Kaarle X puuttui Espanjan sisäiseen tilanteeseen sotilaallisesti.
 |
| Kaarle X oli viimeinen kuningas, joka kruunattiin perinteisin menoin Reimsin katetdraalissa. |
Tällaisilla toimilla oli yleensä muiden suurvaltojen tuki, tosin liberaalimpi Britannia suhtautui tällaiseen toimintaan hyvin nihkeästi.
Metternichin Euroopassa vaikutti myös muut voimat kuin poliittiset. Teollistuminen oli alkanut Britannassa 1700-luvun lopulla ja levisi nyt Länsi-Eurooppaan. Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat voimakkaasti Länsi-Euroopan taloutta ja sosiaalista dynamiikkaa.
Teollistuminen veti väkeä maalta tehtaisiin, mikä vahvisti kaupungistumista ja loi suuria sosiaalisia ongelmia. Väestö muuttui levottomaksi. Näiden kokemusten perusteella Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisivat 1848 Kommunistisen manifestin.
Tämä kaikki musersi vanhaa järjestystä.
Lopulta aika meni Metternichin ohi. Jo 1830 heinäkuun vallankumouksessa Ranskanssa vanhoillinen Kaarle X syrjäytettiin heinäkuun vallankumouksessa ja tilalle tuli liberaalimpi Ludvig Filip I.
Sitten tuli vuosi 1848 vallankumouksineen. Metternich joutui eroamaan virastaan, kun Itävalta ajatui vallankumousten aaltoon. Vallankumoukset syttyivät muuallakin Euroopassa, kuten Saksassa ja Ranskassa oli Ludvig Filipin vuoro astua syrjään ja maasta tuli tasavalta.
Vakaus Euroopassa oli mennyt hetkelliseksi. Suurvallat ajautuivat myös keskinäisiin sotiin. Krimin sota ja Saksan yhtenäistymissodat Bismarckin johdolla.
Itävalta kuitenkin selvisi lopulta ja Habsburgit jatkoivat hallitsemista uudelleenjärjestetyssä kaksoismonarkiassa Itävalta-Unkarissa. Itävalta ajettiin syrjään Saksasta ja Italiasta, kun molemmat maat yhdistyivät.
Metternichin perintö on kaksijakoinen. Hänen konservatiivinen politiikkansa haastettiin 1800-luvun aikana, mutta Euroopan konsertti säilyi ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Ranskaa lukuunottamatta suurvaltojen johdossa vuonna 1914 oli samat dynastiat kuin 1815 Wienin kongressin aikaan. Vasta ensimmäinen maailmasota romutti lopulliset vanhan vallan ja tilalle tuli kommunistien ja fasistien vallankumoukset.
Metternich itse katsoi olevansa rauhan, vakauden ja eurooppalaisen sekä kristillisen elämäntavan puolustaja. Nykypäivänä moni varmasti tuomitsee Metternichin edistyksen tiellä olleeksi taantumukselliseksi. Metternich kuitenkin pyrki työskentelemään vahvan Euroopan puolesta. 21. vuosisadan liberaali ja ulkopoliittisesti Eurooppa ei ole enää entisensä, joten ei ole syytä suhtautua liian kielteisesti menneeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti