30-vuotinen liberaalihegemonia 1989-2019 osa I

Vuoden ja vuosikymmenen päätteeksi on kirjoitettu paljon yhteenvetoja vuodesta 2019 ja 2010-vuosikymmenestä. Tämä tekstisarja koostuu joistakin omista ajatuksistani päättyneestä vuosikymmenestä, mutta myös sitä edeltäneistä kahdesta vuosikymmenestä Kylmän sodan jälkeen.

Marraskuussa tuli täyteen 30 vuotta Berliinin muurin murtumisesta, mikä oli symbolisesti kylmän sodan päätepiste, jonka jälkeen kommunistiset järjestelmät katosivat lyhyessä ajassa Euroopasta, tosin järjestelmän murtuminen oli alkanut jo ennen muurin murtumista.

Berliinin muurin murtumisen jälkeen kapitalistinen ja liberaali länsi julistettiin kylmän sodan voittajaksi. Francis Fukuyama julisti kuuluisasti historian päättyneen liberaalin demokratian voittoon.

Fukuyamasta on jauhettu loputtomasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja hän on noussut symboliksi liberaalin järjestelmän voitonhuumasta. Tässä kirjoituksessa en keskity enempää Fukuyamaan, vaan ennemmin siihen, miten länsimaisen liberalismin hegemonia kesti hetken ja alkoi rapertua näiden vuosikymmenten aikana.

500-vuotisen eurooppalaisen globalismin huipennus ja pääte

Viimeisten parin vuosikymmenen aikana on puhuttu paljon globalismista tavalla ,että voisi luulla sen olevan uusi ilmiö. Vaikka globaali talouskehitys, vapaakauppa ja tietotekniikan kehitys ovat muokanneet maailmaa ennenäkemättömällä tavalla viimeisten vuosikymmenten aikana, niin globaali talous ei ole uusi juttu.

Maailman talousjärjestelmän voi sanoa tulleen globaaliksi 1500-luvun alun tiennoilla tapahtuneiden löytöretkien seurauksesta. Pääasiassa Espanjan ja Portugalin löytöretkeilijät löysivät purjehdusreitit Amerikan kaksoismantereelle ja Intiaan sekä laajemmin Aasiaan. Eurooppa, Intia ja Kiina olivat käyneet aiemmin kauppaa keskenään kauan, mutta purjehdusreitti Afrikan eteläpuolelta mullisti kaupankäynnin. Lisäksi Amerikan kaksoismanner liitettiin mukaan kansainväliseen kauppaan, jolloin kaikki merkittävät talousalueet maailmassa olivat vuorovaikutuksessa keskenään ensimmäistä kertaa historiassa.

Maailma 1500-2000. Se alkuperäinen Europa Universalis

Tämä kehitys tapahtui tosiaan eurooppalaisten toimesta. 2000-lukuun saakka kansainvälinen kauppa kasvoi aina eurooppalaisten ja 1800-luvulta lähtien myös Yhdysvaltojen johdolla. Tämä 500 vuoden kehitys sisältää monia ulottuvuuksia, joita en ala käymään tässä läpi. Mutta kaiken seurauksena 1914 eurooppalainen imperialismi koki huippuvuotensa. Maailma oli  suurilta osin joko länsimaiden siirtomaina tai taloudellisen vaikutusvallan alla, kuten latinalainen Amerikka ja Kiina. Itsenäinen ja riippumaton Japani oli harvinainen poikkeus. 

Miksi katson näin paljon taakse historiaan? Koska haluan, että lukija tajuaa, millainen muutos on pääasiassa jo tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana. 

Kun kylmä sota päättyi, niin se tarkoitti länsimaisen talousjärjestelmän viimeistä laajenemista, kun Itä-Euroopan kommunistimaat liberalisoivat itsensä pika-aikataululla ja liittyivät globaalin talousjärjestelmään.

Samaan aikaan Euroopan ja Yhdysvaltojen merkitys maailmantaloudessa on kutistunut merkittävästi. Laitan blogiin alle pari taulukkoa kehityksessä, mutta trendi on, että Länsimaiden suhteellinen merkitys maailmantaloudessa on kutistunut ja kutistuu, kun Kiina, Intia ja muu maailma kasvaa. 

Syitä länsimaiden taloudellisen merkityksen vähenemiseen on toisaalla länsimaiden heikko väestönkasvu suhteessa muuhun maailman ja toisaalla muun maailman kiriminen teknologisesti.

Kehitys on ehkä luonnollista, sillä onhan Kiina ja Intia olleet perinteisesti historian aikana maailman vauraimpia ja kehittyneitä alueita ja muutaman viime vuosisadan heikkouden tila suhteessa länteen on ehkä poikkeus.

Silti tällä kehityksellä on seuraukset. Kun globaalia maailmanjärjestystä on ensimmäisen maailmansodan ympärysvaltojen voiton jälkeen rakennettu liberaalien länsimaiden johdolla. Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa länsimailla ei ole enää taloushegemoniaa tai siirtomaaimperiumeja liberaalin järjestelmän levittämiseen. 

Kiinasta johtava supervalta?

Yksi olennaisia kehityskulkuja on ollut ja tulee olemaan Kiinan erittäin nopea kehitys jälkeenjäänneestä ja köyhästä Kiinasta vauraaksi ja kehittyneeksi Kiinasta.

Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixon oli ensimmäinen, joka oli avaamassa Kiinan ja muun maailman suhteita. Kuvassa Nixon tapaa puhemies Maon 1972.

Richard Nixon oli 1970-luvulla lämmittelemässä välejä Kiinaan saadakseen Kiinan kauemmas Neuvostoliiton johtamasta kommunistimaiden leiristä. Maon seuraaja Deng Xiaoping aloitti kommunistisen kiinan uudistamisen ja avaamisen. Yksi olennainen päätös oli siirtyä sekatalousjärjestelmään jossa oli paljon elementtejä markkinataloudesta ja joka pystyttiin avaamaan ja liittämään globaalin markkinatalouteen. 

Samaan aikaan lännessä oli vallassa uusliberaali ideologia, joka uskoi vapaan kaupan autuuden. Siispä alkoi kehitys, jossa Kiinan talous alkoi kasvaa mielettömällä vauhdilla, kun tuotantoa siirtyi länsimaista Kiinaan. Berliinin muurin murtuessa Kiina oli vielä köyhä kehitysmaa. Nyt se on mittaustavasta riippuen jo maailman suurin kansantalous, joka vielä kasvaa. 

Kiina on ehkä suurin uhka liberaalien länsimaiden rakentamalle maailmanjärjestykselle. Kun Euroopassa 1989 kansa lähti kaduille, niin kommunistijohtajat lähtivät vallasta. Kun kansa lähti kaduille Pekingissä 1989, kaduille lähetettiin tankit ja kommunistipuolue jäi valtaan. Kiina oli ja on pysynyt yksipuoluejärjestelmänä, jossa yksilöllä ei ole oikeutta asettua valtiovaltaa vastaan.

(Länsimaiden globaalista hegemoniasta on erikoinen seuraus, että nykyista Kiinaa hallitsee puolue, jonka idelogia nimellisesti perustuu juutalaisen Länsi-Euroopassa kirjoittamien teosten varaan)

Taloudellisen nousun myötä Kiina on alkanut varustautua sotilaallisesti ja alkanut rakentaa omalla tavalla kolonialistista järjestelmää Afrikkaan, jonka tarkoituksena on hyödyntää Afrikan maita ja luonnonvaroja Kiinan hyväksi.

Nykyisen Kiinan kommunistisuus on kyseenalainen asia, eikä sen tarkoituksena ole käännyttää maailmaa oman aatteensa alle, kuten lännen liberaalien ja neuvostokommunistien tavoite oli. Pikemminkin Kiinan tavoite on rakentaa maailmanjärjestys, jossa se on keskusvalta ja talousjärjestelmä keskittyy sen ympärille ja etujen mukaan.

Voidaan todeta, että viimeiset 30 vuotta ovat olleet Kiinalle suosiollisia. Huomioitava on maan sisäpoliittinen kehitys, jossa kollektiivisesta puoluejohtamisesta on siirretty nykyisen presidentin Xi Jinping myötä enemmän yhden johtajan malliin.

Kiinasta voi tulla siis liberaalin maailmanjärjestyksen murtaja. Voimme pohtia, miten muistamme länsimaiden uusliberaaleja poliitikkoja, jotka avasivat kaupan Kiinan kanssa, jonka seurauksena länsimaat menettivät paljon teollisuutta ja yksinvaltianen Kiina vaurastui. 

On haluttu unohtaa, että protektionismi oli ennen legiimi tapa suojella oman maan taloutta ja työntekijä. Yhdysvallat oli 1900-luvun liberalismin levittäjä maailmalla, mutta 1800-luvulla se rakensi teollisuutensa protektionismin ja tullien avulla.

Tuntuu että nyt on tullut tarpeeksi tekstiä yhteen blogimerkintään. Taidan jatkaa aiheesta myöhemmin.