Siirry pääsisältöön

James Burnham ja managerit

James Burnham


Kirja-arvostelu: The Managerial Revolution: What is Happening in the World (1941), James Burnham

James Burnham (1905-1987) oli amerikkalainen poliittinen teoreetikko ja filosofi, jonka ehkä tunnetuin perintö oli teorian muotoileminen managerien vallasta, joka korvaisi kapitalisten järjestelmän 1900-luvulla. The Managerial Revolution teos, jossa hän esittelee teoriansa toisen maailmansodan alkupuolella, kun Burnhamin kotimaa Amerikka oli vielä muodollisesti sodan ulkopuolella.

Nykyään Burnhamin ensin muotoilema teoria managerien vallasta on USA:n johtaman liberaalin maailmanjärjestyksen oikeistolaisten arvostelijoiden käytössä.

Burnhamin teorian lähtökohta on, että managerit, jonka muodostavat liikejohtajat, teknikot, byrokraatit ja sotilaat, muodostaisi uuden hallitsevan luokan ja korvaisi vanhan kapitalistisen mallin. Burnhamin mukaan Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa olivat pidemmällä tässä kehityksessä ja näiden maiden malli inspiroi Burnhamin teoriaa. Neuvostoliitossa vanha kapitalistinen luokka oli hävitetty vallankumouksessa ja Saksassa vanha kapitalistiluokka oli alistettu kansallissosalistiselle valtiolle. 

Kapitalistinen Amerikka oli kehityksessä jäljessä, mutta New Deal -uudistukset 1930-luvulla oli managerismin kehittymätön muoto Amerikka yhdessä Keski-Euroopan ja Itä-Aasian kanssa muodostaisi manageristisen supervallan teollistuneen keskuksen. 

Kun Burnham kirjoittaa, että Amerikka on siirtymässä kapitalistisesta mallista managerien valtaan, ei hän tarkoita, että omistajaluokka hävitettäisiin tai heidän omaisuus otettaisiin pois. Hänen mukaansa managerien valta perustuu että heillä on tuotantovälineiden ja sitä kautta yhteiskunnan tosiallinen kontrolli, jonka kapitalistit menettävät, vaikka säilyttäisivät muodollisen omistuksen.

Burnham yrittää myös selittää kirjassa käynnissä olevaa maailmansotaa. Hän kuitenkin pitää Saksan managerillista järjestelmää liian vahvana ja selittää sillä Saksan hyvää sotamenestystä kirjan kirjoittamisajankohtana. Saksa kuitenkin hävisi sodan ja jaettiin voittajavaltioiden kesken. Burnhamin ongelma mielestäni on, että hän laittaa liian paljon painoa omalle teorialleen, kun sodankäynnin lopputulos riippuu paljolti managereista riippumattomista sotilaallisista, strategisista ja myös aatteellisista syistä.

1930-luvun syvä lama saa Burnhamin mahdollisesti suhtautumaan liian epäilevästi Amerikan kapitalistisen järjestelmän vahvuuksiin ja tulevaisuuteen.

Amerikan ja Neuvostoliiton nousu supervalloiksi sodan jälkeen omine etupiireineen ja Euroopan yhdentymisen alkaminen osoittavat minusta, että vaikka Burnhamin ennustuksissa on ongelmia, teoria managerien vallasta on hyödyllinen, kun tarkastellaan yhteiskunnallisen kehityksen valtavirtoja globaalisti 1900-luvulta alkaen.

Kuinka hyvin managerismi selittää tämän päivän Amerikkaa tai Eurooppaa, siitä ovat muut kirjoittaneet myöhemmin, mm. Samuel T. Francis, johon Tenho Kiiskinen tukeutuu kirjassaan Suuri Peli. (Arvosteluni löytyy tästä.)

Mahdollisesti koska Burnham suhtautuu natsi-Saksan järjestelmään hiukan liian myönteisesti nykymakuun, niin minun omistamaani painokseen kustantaja on laittanut alkuun George Orwellin esseen Second Thoughts On James Burnham. Siinä Orwell kritisoi Burnhamin tekemiä myönteisiä ennusteita Saksan ja myöhemmin Neuvostoliiton sotamenestyksestä ja kokee Burnhamin liikaa ihailevan puhdasta valtaa. 

Orwellin essee on laadukas ja suosittelen lukemaan sen, vaikkei edes olisi kiinnostunut James Burnhamista. Essee käsittelee suhtautumista valtaan ja ennustamisen vaikeutta. Orwell kuitenkin piti Burnhamia lahjakkaana ajattelijana ja Orwellin romaanin 1984:n sotivat supervallat Oseania ja euraasia lienevät saaneen vaikutteensa Burnhamin teorioista.

The Managerial Revolution ei ole teorioissaan ja ennustuksissaan virheetön kirja, mutta silti se tarjoaa teoreettisesti kehittyneen vaihtoehdon tarkastella nykymaailmaa. Burnham on terävä ja selkeä kirjoittajana, joten lukukokemus ei ole raskas. Suosittelen kirjaa aatehistoriasta kiinnostuneille. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joukkopsykologian oppikirja

  Gustave Le Bon Kirja-arvostelu: Joukkosielu (Psychologie des Foules, 1895) Gustave Le Bon,  Kiuas Kustannus 2017 Gustave Le Bon (1841-1931) oli ranskalainen yleisnero, joka tuli tunnetuksi mm. antropologian alalla. Joukkosielu on Le Bonin kuuluisa kirja ihmisjoukkojen käyttäytymisestä. Le Bonin keskeinen ajatus on, että joukosta ihmisistä tulee tyhmempi toimija kuin mitä ihmiset olisivat yksilöinä. Joukot voivat kiihottua helposti järjettömään väkivaltaan, mutta niillä voi olla myös omanlaisena siveellisyys.  Joukkojen toimintalogiikka kumpuaa kunkin "rodun" luonteesta ja kulttuurillisesta alitajunnasta. Latinalaisilla kansoilla on eri arvot kuin vapautta arvostavilla angloamerikkalaisilla.  Le Bon nostaa joukot valituksen jälkeisten länsimaalaisten yhteiskuntien merkittävimmäksi voimaksi, kun monarkioiden, aateliston ja kirkon harvainvalta on väistynyt. Le Bonin ajattelu kumpuaa Ranskan historiasta. Ranskan vallankumous ja Le Bonin kokema Pariisin piiritys Preussin ja Rans

Kirja-arvostelu: Sota ja rauha

Sota ja rauha  ( Война и мир 1864-59),  Leo Tolstoi,  Suomentanut  Esa Adrian,  Otava 2016 Helsinki Aleksanteri I  oli Venäjän keisari Napoleonin sotien aikaan ja esiintyy romaanissa muutamaan otteeseen. Leo Tolstoita pidetään yhtenä maailmakirjallisuuden suurista nimistä ja Sota ja rauha on hänen tunnetuimpiaan teoksiaan yhdessä Anna Kareninan kanssa.  Sota ja rauha on Tolstoin tulkinta suuren isänmaallisen sodan, eli Napoleonin Venäjä-hyökkäyksen kulusta vuonna 1812. Tätä romaanin jälkimmäinen puolisko käsittelee. Romaanin alkupuoli taas alustaa tapahtumia ja tutustuttaa meidän kirjan henkilölöihin vuodesta 1805, jolloin Venäjä osallistui Napoleonin sotiin eri puolilla rajojensa ulkopuolella Euroopassa. 1800-luvun alun sodankäynti, joka tykkeineen ja kymmeniä-, ellei satojatuhansia sotilaita käsittävineen armeijoineen, on mielenkiintoisesti esimodernin ja modernin teollisen sodankäynnin välissä. Armeijat olivat isoja ja tulivoimaisempia kuin aiemmin, mutta silti niiden komentaminen l