Kirja-arvostelu: The Machiavellians - Defenders of Freedom (1943), James Burnham
Amerikkalainen poliittinen teoreetikko James Burnham (1905-1987) esittelee teoksessaan The Machiavellians poliittisia ajattelijoita, joita hän kutsuu "machiavellisteiksi". Tavoite on, että näiden ajattelijoien opeilla politiikkaa voisi tutkia tieteellisesti ja objektiivisesti, mikä mahdollistaisi vapauden tavoittelemista parhaiten.
Burnham esittelee myös kirjan nimikkohenkilön, firenzeläisen renensanssiajan valtiomiehen ja kirjailijan Niccolò Machiavellin. Burnhamille Machiavelli on ensimmäinen, joka tarkastelee politiikkaa ja valtaa tieteellisesti.
Burnham käy läpi Machiavellin ajattelua ja puolustaa hänen mainettaan. Olen Burnhamin kanssa samaa mieltä, että Machiavellin tuotannosta pelkän Ruhtinaan lukeminen antaa liian kyynisen ja julman kuvan. Pohjimmiltaan Machiavelli oli italialainen patriootti ja tasavaltalainen, mikä tulee ilmi hänen teoksestaan Valtiollisia mietelmiä.
Burnham on varmasti oikeassa, että Machiavellin lukeminen auttaa hahmottamaan, miten valta ja politiikka oikeasti toimivat. Mutta Machiavelli ja hänen ajattelunsa oli moniulotteisempaa kuin Burnhamin suhteellisen lyhyt käsittely paljastaa.
Burnhamin "machiavellistejä" ovat Gaetano Mosca, Georges Sorel, Robert Michels ja Vilfredo Pareto. Burnham esittelee heidän ajatteluaan ja omistaa teoksessa jokaiselle oman lyhyehkön osion. Näitä machiavellistejä yhdistää eliitin merkityksen painostaminen vallankäytössä.
Burnhamin "machiavellimaisen" ajattelun tavoite on oppia tarkastelemaan politiikkaa todenmukaisesti, oppia näkemään sanojen ja virallisten merkitysten todellinen luonne muodollisen totuuden sijaan ja ymmärtämään miten eliitti kontrolloi yhteiskuntaa.
Burnham on selväsanainen kirjoittaja ja hänen esittelemänsä teoriat auttavat tarkastelemaan politiikkaa todenmukaisesti. Mutta minusta hän liikaa painottaa eliitin merkitystä. En ole myöskään varma, oliko Machiavelli itse Burnhamin kaltainen eliittiteorian kannattaja. George Orwell arvosteli Burnhamia siitä, että hän ei kysy, mitä varten eliitti tavoittelee valtaa, vaan pitää vallan tavoittelua itseisarvona, ja tämä on minusta asiallista kritiikkiä.
Burnham julkaisi The Machiavellians:in 1943, eli aikana jolloin hän uskoi New Deal -manageristieliitin saavan Yhdysvallat kontrolliinsa samalla kun he hokivat demokraattisia iskulauseita. Oma tuntumani on, että eliittiteorian korostaminen ja vallan objektiivinen tarkastelu on Burnhamin vastareaktio New Deal -managerismille.
Ja tämä taitaa myös olla kirjan kestävin perintö, sillä jotkut Yhdysvaltojen nykyisen järjestelmän arvostelijat tukeutuvat Burnhamin käsittelemiin teorioihin ja ajattelijoihin, Samuel T. Francis yhtenä esimerkkinä.
The Machiavellians on hyvä aloitus eliittiteorioihin tutustumiseen, joten voin suositella teosta poliittisista teorioista kiinnostuneille.
Kommentit
Lähetä kommentti