Siirry pääsisältöön

Managerismia ja teknologiaa

 

Kirja-arvostelu: Suuri peli, Tenho Kiiskinen, Kiuas Kustannus 2022

Suuri peli on Tenho Kiiskisen toinen julkaistu esseekokoelma. Kiiskisen ensimmäinen esseekokoelma Humanismin paheet keräsi huomiota kärkevällä ja suoralla tyylillään. Suuressa pelissä Kiiskinen jatkaa nykyaikaisen yhteiskunnan kriittistä tarkastelua.

Suuren pelin esseissä Kiiskinen ei itsetarkoituksellisesti provosoi, mutta kirjoittaa suoraan mitä ajattelee. Kiiskinen avaa johdannossa omaa mielenmaisemaansa esseekokoelman kirjoittamisaikana. Esseekokoelman vahvuus on Kiiskisen rehellisyys. Ei tarvitse arvailla, onko kirjoittajalla taka-ajatuksia kun Kiiskinen avaa lähtökohtansa itse. Ei-valkoisten maahanmuuttajien avulla suoritetusta väestönvaihdosta ja liian itsevarmoista naisista Kiiskinen kirjoittaa tavalla, jota moni häveliäästi välttäisi.

Esseiden aiheita ovat mm. globaali yhteiskuntajärjestys, tulevaisuudenkehitys lähivuosikymmeninä, teknologia ja mahdollinen teknokratia. Aiheet, joita Kiiskinen käsittelee, ovat ajankohtaisia ja tärkeitä.

Vahvimmillaan Kiiskinen on, kun hän esittelee Samuel T. Francisin tai Theodore Kazcynskin ajatuksia ja yhdistää herrojen esittämiä teorioita omiin kokemuksiinsa suomalaisen yhteiskunnan todellisuudesta. Kiiskinen tarjoaa lukijalle uusia näkökulmia elämisestä modernissa teknologian hallitsemassa ajassa

Francisin teoksia ei tietääkseni ole juuri suomen kielellä käsitelty ja Kiiskisen esseet ovat mainio johdatus Francisin teorioihin manageristivaltion olemuksesta. 

Joissakin esseissä Kiiskinen hieman oikoo mutkia. Näissä hän tekee liikaa oletuksia, miten asiat toimivat, eikä oikein perustele näitä olettamuksia. Kun nämä olettamukset eivät vastanneet omia käsityksiäni, niin esseet eivät olleet niin vakuuttavia. Toki on luonnollista, että yhteiskuntien olemuksesta ja kehityksestä on eri käsityksiä, mutta kohdallani esseisti ei voi laskea saavansa minua aina puolelleen ilman kunnon perustelua.

Yhteenvetona Suuri peli on mielenkiintoinen ja ajankohtainen esseekokoelma, jota voi suositella, jos haluaa vaihtoehtoisia ja suoraan esitettyjä näkemyksiä yhteiskunnan olemuksesta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Juokse tai kuole

 Aiemmin kirjoitin blogiinin kirja-arvostelun   Stephen Kingin Richard Bachman-romaanista Vimma. Samassa niteessä oli Kingin toinen romaani Juokse tai kuole. Vimma oli lähimenneisyyteen sijoittuva aikalaiskuvaus, kun taas Juokse tai kuole on dystopiakertomus tuelvaisuudesta. Silti koen, että molemmissa King kommentoi oman aikansa Yhdysvaltoja. Tosi-tv:n hallitsema dystopia Juokse tai kuole (The Running Man 1982), Richard Bachman/ Stephen King , Suomentanut Leevi Lehto Juokse tai kuole sijoittuu vuoden 2025 Yhdysvaltoihin, jossa talous ja yhteiskuntajärjestys ovat romahtaneet. Päähenkilö Ben Richards on slummien kasvatti, joka päättää osallistua julmaan tosi-tv-kilpailuun ansaitakseen rahaa tyttärensä sairaskuluihin. Sillä romaanin tulevaisuuden Yhdysvalloissa alemmilla yhteiskuntaluokilla ei ole juuri rahaa tai oikeuksia. He joutuvat asumaan ja työskentelemään erittäin saastuneissa oloissa. Yksi romaanin teema on luokkavastakkainasettelu. Tässä dystopiassa ihmisiä hallitaan to...

Kirja-arvostelu: Sota ja rauha

Sota ja rauha  ( Война и мир 1864-59),  Leo Tolstoi,  Suomentanut  Esa Adrian,  Otava 2016 Helsinki Aleksanteri I  oli Venäjän keisari Napoleonin sotien aikaan ja esiintyy romaanissa muutamaan otteeseen. Leo Tolstoita pidetään yhtenä maailmakirjallisuuden suurista nimistä ja Sota ja rauha on hänen tunnetuimpiaan teoksiaan yhdessä Anna Kareninan kanssa.  Sota ja rauha on Tolstoin tulkinta suuren isänmaallisen sodan, eli Napoleonin Venäjä-hyökkäyksen kulusta vuonna 1812. Tätä romaanin jälkimmäinen puolisko käsittelee. Romaanin alkupuoli taas alustaa tapahtumia ja tutustuttaa meidän kirjan henkilölöihin vuodesta 1805, jolloin Venäjä osallistui Napoleonin sotiin eri puolilla rajojensa ulkopuolella Euroopassa. 1800-luvun alun sodankäynti, joka tykkeineen ja kymmeniä-, ellei satojatuhansia sotilaita käsittävineen armeijoineen, on mielenkiintoisesti esimodernin ja modernin teollisen sodankäynnin välissä. Armeijat olivat isoja ja tulivoimaisempia kuin aiemmin,...

Venäjän sisällissota Antony Beevorin käsittelyssä

  Kirja-arvostelu: Venäjän vallankumous ja sisällissota (Russia - Revolution and Civil War 1917-1921) Antony Beevor, suomentanut Markku Päkkilä, WSOY 2022 Kuuluisan brittiläisen sotahistorioitsija Antony Beevorin tuorein teos käsittelee Venäjän vallankumousta ja sisällissotaa. Bolshevikkien Vladimir Leninin johdolla tekemä lokakuun vallankumous on kuuluisa, mutta sitä seurannut Venäjän sisällisota on jäänyt länsimaissa unohduksiin. Beevor tarjoaa kirjassaan yleisesityksen tästä konfliktissa, joka kesti useita vuosia laajalla alueella Euraasian mannerta ja joka vaati 12 miljoonan ihmisen hengen.  Beevor aloittaa kirjansa esittelemällä Venäjän keisarikunnan heikkoutta 1900-luvun alussa ja tappioita 1. maailmansodassa. Tämä esitys on yksinkertaistettu alutus moniulotteisemmasta tilanteesta, sillä vaikka Venäjä koki pahoja tappioita maailmansodassa, se ei ollut romahtanut sotilaalisesti ennen helmikuun vallankumousta. Beevor käy läpi vuoden 1917 molemmat vallankumoukset; helmikuun...