Kirja-arvostelu: Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus (Industrial Society and Its Future, 1995) Theodore Kaczynski, Suomentanut Timo Hännikäinen, Kiuas Kustannus 2020
Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus eli ns. Unabomber-manifesti on Theodore Kaczynskin ohjelmajulistus, jossa hän perustelee motiiveja ja yllyttää ihmisiä aloittamaan vallankumouksen teollista järjestelmää vastaan.
Kaczynski kävi vuosina 1978-1995 kirjepommi kampanjaa, joka tappoi kolme ihmistä ja haavoitti 23. Hän jäi kiinni 1996, kun sukulaiset tunnistivat hänen kirjoitustyylinsä manifestistä. Tällä hetkellä Kaczynski istuu elinkautisia vankilassa. Suomentaja Hännikäisen esipuhe esitelee kirjan alussa lyhyesti Kaczynskin elämää ja ajattelua.
Kritiikkinä teolliselle yhteiskunnalle manifestilla on ansionsa ja puutteensa. Kaczynskin keskeisiä väitteitä on, että teollinen yhteiskunta vie ihmisiltä mahdollisuuden hallita omaa elämäänsä, jonka myötä ihminen on onnettomampi teollisessa yhteiskunnassa kuin selvästi alemman elintason esiteollisissa yhteiskunnissa. Kaczynski käyttää termiä "valtaprosessi" kuvaamaan tätä psykologista ilmiötä.
Kaczynski jää mielestäni kauas tavoitteestaan vakuuttaa lukija, että teollisen yhteiskunnan tuomat hyödyt ovat suurempia kuin haitat, mutta hänen psykologinen analyysi, miten nykyaikainen teollinen yhteiskunta kontrolloi yksilöitä ja sosiaalisia rakenteita muokatakseen ihmisistä teollisen yhteiskunnan tottelevaisia osia, on terävää. Näin hän myös kyseenalaistaa vapauden mahdollisuuden yksilölle teollisessa yhteiskunnassa, mikä on ollut 1900-luvun jälkipuolen oikeiston keskeisiä arvoja.
Kaczynski arvostelee modernia vasemmistoa hyvin rajusti. Vasemmistoa kuvataan kaunaisuuden aiheuttamaksi psykologiseksi ilmiöksi, ja vasemmistolaisten pyrkimys kontrolloida yhteiskuntaa on aina uhka. Sekä manifestin alussa ja lopussa Kaczynski käy vasemmistoa vastaan.
Manifestin heikkoudet ovat sen teoreettinen heikkous, kulttuurillinen sokeus ja metatason analyysin puute. Kun manifestin tavoite on perustella teollisen yhteiskunnan tuhoavan väkivaltaisen vallankumouksen tarpeellisuutta, niin yhteiskuntateoreettisten oletusten perustelut jäävät hyvin ohuiksi, melkeimpä sofistiseksi julistamiseksi.
Kaczynskin kulttuurillinen analyysi on erittäin kapeaa. Hänelle erilaisia kulttuureja tuntuu olevan teollinen yhteiskunta ja esiteollinen ja teollinen yhteiskunta on tuomittu kulkemaan yhtä samaa rataa. Kaczynski ei liitä itseään länsimaiseen kirjalliseen tai filosofiseen perinteeseen. Kaczynski ei tarjoa syvempää syytä vastustaa teollista yhteiskuntaa kuin psykologinen vieraantuminen ja mahdollinen tekoälyn ja geenimanipulaation hallitsema tulevaisuus. Laajempi pohdinta ihmisyyden olemuksesta ja tarkoituksesta olisi voinut olla hedelmällistä
Teollisen yhteiskunnan vastaisen vallankumouksen hahmottelu jää myös hyvin pintapuoliseksi. Manifestin lopussa Kaczynski tosin myöntää manifestin puutteet ja on valmis päivittämään manifestissa esitettyjä oletuksia, joskaan päämäärästä eli teollisen yhteiskunnan alasajosta hän ei ole tinkimässä.
Manifesti ei ole erityisen pitkä ja se tarjoaa valtavirrasta poikkeavaa yhteiskuntakritiikkiä, erityisesti teknologian merkityksestä nykyihmisen elämään, että manifestin lukemista voi suositella.
Kommentit
Lähetä kommentti