Nikolai Wrangel ja Venäjän matka maaorjuudesta bolshevismiin

 

Nikolai Wrangel

Kirja-arvostelu: Vapaaherra N. E. Wrangelin muistelmia - Maaorjuudesta bolshevismiin I 1847-1895 Nikolai Wrangel, suomentanut Toivo T. Kaila, Werner Söderström osakeyhtiö 1922

Vapaaherra N. E. Wrangelin muistelmia - Maaorjuudesta bolshevismiin II 1895-1921 Nikolai Wrangel, suomentanut Toivo T. Kaila, Werner Söderström osakeyhtiö 1922

Nikolai Wrangel (1847-1923) oli venäläinen aatelismies, joka teki uransa liike-elämän parissa. Venäjän bolshevikkivallankumouksen takia joutui hän lähtemään Venäjältä maanpakoon. Suomessa Wrangel vietti pari vuotta, muutti Dresdeniin, jossa kirjoitti muistelmansa.

Nikolain poika Pjotr Wrangel on isäänsä kuuluisampi. Pjotr toimi ensimmäisessä maailmansodassa ja Venäjän sisällissodassa sotilaskomentajana ja sodan loppuvaiheessa oli valkoisten venäläisten ylipäällikkö. Olen kirjoittanut hänen muistelmistaan myös blogissani.

Isä Nikolain muistelmista kuulin, kun kysyin historioitsija Teemu Keskisarjalta, oliko hän lukenut Pjotrin muistelmat, ja kertoi lukeneensa sekä pojan ja isän muistelmat ja sanoi pitäneensä isän muistelmista.

Muistelmat on kirjoitettu siis maanpaossa ja Wrangelin tarkoitus on käydä läpi elämäänsä ilman tavoiteita julkaista niitä historiakirjana tai poliittisen agendan edistämiseksi. Toivo Kaila tarjoutui kääntämään muistelmat suomeksi, jolloin ne Suomessa myös julkaistiin tuoreeltaan.

Vaikka kyseessä ei ole varsinainen historiaesitys, niin Wrangelin muistelmat kertoo paljon vallankumousta edeltäneestä Venäjästä ja mistä ilmapiiristä 1900-luvun alun venäläiset vallankumoukset syntyivät.

Muistelmat alkavat Wrangelin lapsuudesta keisari Nikolai I:n aikakaudella. Nikolai I:n hallinto ja persoona uhkuivat vanhan ajan itsevaltiutta, josta Wrangel ei pitänyt ollenkaan. Lapsena Wrangel jopa tapasi keisari Nikolain ja keisari käski välittää Wrangelin isälle viestin, että muistaa piiskata lasta usein. Wrangelilla oli vaikea suhde isäänsä ja samaistaa tämän suhde aikaan, jolloin kuuliaisuus piiskattiin alamaisiin. Sisariinsa Wrangelilla oli läheiset suhteet, mutta teini-ikäisenä muutti silti Sveitsiin tuttavaperheen luokse.

Sveitsissä Wrangel varttui miehuusikään ja suoritti tutkinnon Berliinin yliopistossa. Ulkomailla ollessaan Wrangel tapasi monia kiinnostavia hahmoja, kuten anarkisti Mihail Batuninin, kansleri Otto von Bismarckin ja hullun amerikkalaisen upseerin, joka Wrangelin mukaan keksi dynamiitin pari vuotta ennen Nobelia. 

Uraansa hän lähti rakentamaan Venäjällä. Hän yritti armeijaa, mutta se ei sujunut ja kokeili aloittaa uran Venäjän hallinnon palveluksessa. Aatelistaustansa takia Wrangelilla oli suhteet yhteiskunnan kermaan ja hän nuoruudessaan kokeili montaa eri tyyppistä tehtävää. Näiltä ajoilta muistelmiin on päätynyt paljon tarinoita muistelmiin. Wrangel, joka poliittisesti oli jonkin asteen liberaali, selvästi pettyi Venäjän hallintoon, jossa suhteet merkitsivät kaikkea ja jonka olemus määrittyi korruptiosta ja yläluokan edun ajamisesta. Wrangelin vastenmielisyys Venäjän vanhan eliitin hallintoa kohtaan tulee selväksi.

1860-luvulla Venäjä oli edennyt kohti nykyaikaa, kun keisari Aleksanteri II vapautti maaorjat, uudisti oikeusjärjestelmää ja kehitti paikallishallintoa luomalla semstvo-järjestelmän. Aleksanteri II on ainoa keisari, jota Wrangel arvostaa muistelmissaan, mutta valittelee, että keisarin tahto viedä uudistuksia lopahti, kun salamurhahankkeet häntä vastaan yleistyivät. Aleksanteri II:n seuraajien Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n aikana keskityttiin vanhan itsevaltaisen mallin säilyttämiseen.

Mutta tapahtunutta kehitystä ei voinut kumota. Talonpoikien vapauttaminen ja modernit vaikutteet Euroopasta rapauttivat Venäjän yhteiskunnan hierarkisuutta. 

Lopulta Wrangel päätyi Rostoviin Mustanmeren rannalle höyrylaivayhtiön palvelukseen. Krimin sodan jälkeen Rostov alkoi kehittymään vauhdilla ja Wrangel selittää tämän sillä, että Venäjän hallinto ei onnistunut sekaantumaan kaupungin asioihin ja siten estämään Rostovin kasvua.

Oma tulkintani muistelmien perusteella on, että Venäjän aatelisperusteisen hallinnon korruptoituneisuus ja kontrollinhalukkuus esti vauraan porvariston syntymistä luonnovaroilta rikkaaseen Venäjälle, joka olisi keskiluokkana vakiinnuttanut poliittisia oloja. Sen sijaan syntyi "intelligentsija", joka lietsoi levottomuutta ja toivoi vallankumousta, joka toisi lopun vanhalle vallalle. 

Wrangelilla oli hörylaivayhtiötyönsä lisäksi muita liiketoimia ja ilmeisesti hän niillä vaurastui, kun myöhemmin elämässään hänellä oli kallis taidekeräilyharrastus. Vuosisadan lopulla Wrangel muutti pääkaupunki Pietariin.

Pietarissa Wrangel oli talous-elämän eliittiä ja tunsi finanssipiirien merkkimiehen Rotsteinin ja vaikutusvaltaisen poliitikko Sergei Witten. Witteä Wrangel luonnehtii ovelaksi poliitikoksi, mutta joka ei yllä valtiomiestasolle syvemmän vakaumuksen puutteen vuoksi.

Vuosina 1904-05 käytiin Venäjän ja Japanin välinen sota, jonka Venäjä hävisi. Wrangel syyttää muistelmissaan Venäjän asevoimien huonosta suorituksesta asevoimien ylempää johtoa. 1905 tapahtuu vallankumous, jossa Nikolai II lupaa venäläisille perustuslain ja duuman, mutta vallankumouksen jälkeen alkaa taas hallita yksinvaltaisesti pettäen lupauksensa. Nikolai II:sta Wrangel pitää kaikin puolin huonona itsevaltiaana ja  johtajana. Erityisen kielteisesti hän suhtautuu Rasputinin saavuttamaan valtaan keisarin vaimon kautta. Wrangelin poika Pjotr suhtautui omissa muistelmissaan paljon myönteisemmin Nikolai II:seen.

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Wrangel oli matkalla Ranskassa ja joutui palaamaan Englannin ja Norjan kautta Pietariin sotaoloissa. Pietarissa Wrangel 1917 todisti molemmat vallankumoukset. Wrangelille helmikuun vallankumous sekasortoa, jonka päätteeksi Nikolai II:n vain luopui vallasta tahdottomasti tapahtumien edetessä. Keisaria seuranneen Venäjän väliaikaisen hallituksen merkkihahmoja Pavel Miljukovia, Aleksandr Kerenskiä ja muita Wrangel arvostelee osaamattomina ja päämäärättömiä, joilta vallan kaappasi lujatahtoinen ja häikäilemätön Uljanov-Lenin bolsehevikkeineen. 

Pietarin vallankumouksista vuonna 1917 on kirjoitettu paljon, mutta Wrangelin suhteellisen tuoreena kirjoitettu silminnäkijäkuvaus on yksi näkökulma näihin kohtalokkaisiin tapahtumiin.

Wrangel ja hänen vaimonsa olivat aatelisina luokkavihollisia, ja joutuivat uuden järjestyksen vallassa alaluokkaan muiden aatelisten ja porvarien kanssa. Wrangel pakeni Pietarista Tallinnna kautta Suomeen 1918 ja hänen vaimonsa 1920, kun heidän poikansa noustessa valkoisten ylipäälliköksi riski jäädä Pietariin kasvoi liian suureksi. Molemmat paot sisällyttivät salakuljetusta. Wrangelin muistelmat ja loppuun mukaan otetut Wrangelin vaimon kirjeet ovat kuvaus bolshevikkivallan alun mielivaltaisuudesta ja verisyydestä. Moni Wrangelin sukulainen, mukaanluettuna lapsia, kuoli tai katosi vallankumouksen vuosina. Poika Pjotr perheineen pääsi sentään maanpakoon sisällissodan jälkeen.

Nikolai Wrangelin muistelmat tarjoavat aidon silminnäkijäkuvauksen Venäjän keisarikunnan loppuajoista ja sen yhteiskunnan dynamiikasta. Wrangel on hyvä kirjoittava ja terävä havainnoija. Muistelmien lukeminen auttaa ymmärtämään Venäjän ja bolshevikkivallankumouksen historiaa.

Suomennoksesta totean vielä, että Toivo Kaila teki hyvää työtä, mutta nykysilmään pistää tapa kääntää venäläisiä nimiä. Wrangelin kenraalipoika oli "Pietari" ja hänellä oli veli "Yrjö". Parempi tämäkin, kuin nykyaikainen tapa olla edes kääntämättä hallitsevien monarkien nimiä, jonka takia media kirjoittaa Charles III:sta, eikä Kaarle III:sta. Pariisi oli taas muodossa "Parisi".