Siirry pääsisältöön

Joukkopsykologian oppikirja

 

Gustave Le Bon

Kirja-arvostelu: Joukkosielu (Psychologie des Foules, 1895) Gustave Le Bon, Kiuas Kustannus 2017

Gustave Le Bon (1841-1931) oli ranskalainen yleisnero, joka tuli tunnetuksi mm. antropologian alalla. Joukkosielu on Le Bonin kuuluisa kirja ihmisjoukkojen käyttäytymisestä.

Le Bonin keskeinen ajatus on, että joukosta ihmisistä tulee tyhmempi toimija kuin mitä ihmiset olisivat yksilöinä. Joukot voivat kiihottua helposti järjettömään väkivaltaan, mutta niillä voi olla myös omanlaisena siveellisyys. 

Joukkojen toimintalogiikka kumpuaa kunkin "rodun" luonteesta ja kulttuurillisesta alitajunnasta. Latinalaisilla kansoilla on eri arvot kuin vapautta arvostavilla angloamerikkalaisilla. 

Le Bon nostaa joukot valituksen jälkeisten länsimaalaisten yhteiskuntien merkittävimmäksi voimaksi, kun monarkioiden, aateliston ja kirkon harvainvalta on väistynyt.

Le Bonin ajattelu kumpuaa Ranskan historiasta. Ranskan vallankumous ja Le Bonin kokema Pariisin piiritys Preussin ja Ranskan sodasssa ja sitä seurannut Pariisin kommuuni sisälsivät paljon joukkojen irraationaliselta vaikuttavaa väkivaltaa ja kapinaa. Kuluneen reilun 100 vuoden aikana Ranska oli myös nähnyt kuninkaiden, keisarien ja tasavaltojen kaatuvan, kun niiden alapuolella tavallisten ranskalaisten elämä muuttui vähemmän.

Joukkosielu laittaa ajattelemaan politiikan perustperiaatteita. Jos yhteiskunnat toimivat joukkojen alitajuntaisten, kulttuurista pohjautuvien viettien pohjalta, eikä rationaalisten yksilöiden pohdintojen ja keskustelujen, niin se saa valistuksen aatteet kyseenalaiseen valoon.

Itse sanoisin, että yhteiskuntien eliitillä on paremmat mahdollisuudet, ainakin jossain olosuhteissa, ohjailla alempia kerroksia kuin Le Bon antaa ymmärtää. Mutta Le Bonin havannoit joukkojen toimintalogiikasta ja sen seurauksista ovat erittäin teräviä.

1900-luvun historia ja sen totalitaariset valtiot ja sähköisen median, etenkin internetin, synty tuovat uusia näkökulmia joukkopsykologiaan, mutta siitä huolimatta Le Bonin opit eivät ole ollenkaan vanhentuneita, vaan ovat täysin ajankohtaisia nykylukijalle. 

Suosittelen Le Bonin erinomaista Joukkosielua kaikille, joita yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

James Burnham ja managerit

James Burnham Kirja-arvostelu: The Managerial Revolution: What is Happening in the World (1941), James Burnham James Burnham (1905-1987) oli amerikkalainen poliittinen teoreetikko ja filosofi, jonka ehkä tunnetuin perintö oli teorian muotoileminen managerien vallasta, joka korvaisi kapitalisten järjestelmän 1900-luvulla.  The Managerial Revolution teos, jossa hän esittelee teoriansa toisen maailmansodan alkupuolella, kun Burnhamin kotimaa Amerikka oli vielä muodollisesti sodan ulkopuolella. Nykyään Burnhamin ensin muotoilema teoria managerien vallasta on USA:n johtaman liberaalin maailmanjärjestyksen oikeistolaisten arvostelijoiden käytössä. Burnhamin teorian lähtökohta on, että managerit, jonka muodostavat liikejohtajat, teknikot, byrokraatit ja sotilaat, muodostaisi uuden hallitsevan luokan ja korvaisi vanhan kapitalistisen mallin. Burnhamin mukaan Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa olivat pidemmällä tässä kehityksessä ja näiden maiden malli inspiroi Burnhamin teoriaa. Neuvost

Kirja-arvostelu: Sota ja rauha

Sota ja rauha  ( Война и мир 1864-59),  Leo Tolstoi,  Suomentanut  Esa Adrian,  Otava 2016 Helsinki Aleksanteri I  oli Venäjän keisari Napoleonin sotien aikaan ja esiintyy romaanissa muutamaan otteeseen. Leo Tolstoita pidetään yhtenä maailmakirjallisuuden suurista nimistä ja Sota ja rauha on hänen tunnetuimpiaan teoksiaan yhdessä Anna Kareninan kanssa.  Sota ja rauha on Tolstoin tulkinta suuren isänmaallisen sodan, eli Napoleonin Venäjä-hyökkäyksen kulusta vuonna 1812. Tätä romaanin jälkimmäinen puolisko käsittelee. Romaanin alkupuoli taas alustaa tapahtumia ja tutustuttaa meidän kirjan henkilölöihin vuodesta 1805, jolloin Venäjä osallistui Napoleonin sotiin eri puolilla rajojensa ulkopuolella Euroopassa. 1800-luvun alun sodankäynti, joka tykkeineen ja kymmeniä-, ellei satojatuhansia sotilaita käsittävineen armeijoineen, on mielenkiintoisesti esimodernin ja modernin teollisen sodankäynnin välissä. Armeijat olivat isoja ja tulivoimaisempia kuin aiemmin, mutta silti niiden komentaminen l