Historia jatkuu Afganistanissa

Viime päivinä koko maailman katseet ovat kohdistuneet Afganistaniin, missä tapahtui jotakin, mitä kukaan ei olisi uskonut.

Islamistinen Taliban valtasi Afganistanin pääkaupunki Kabulia myöten, kun se 20 vuotaa aiemmin oli murskattu sotilaallisesti Yhdysvaltain asevoimien johdolla ja ajettu piileskelemään Afganistanin ja Pakistanin vuoristoon.

Taliban osoitti, että sen edustama islamistinen maailmankatsomus on aito poliittinen ja sotilaallinen voima ainakin Afganistanin kaltaisessa vuoristoisessa, heimositeiden ja islamin hallitsemassa maassa.

Minusta Talibanin voitto Afganistanissa kertoo myös jotain Yhdysvaltain johtamasta liberaalista lännestä, joka lopulta lähti imperiumin hautamaaksi kutsutusta Afganistanista ilman että se olisi luonut tavoittelemansa demokraattisen ja naisten oikeuksia kunnioittavan Afganistanin.

Taliban Afganistanin presidentinpalatsissa

Liberalismi ei ollutkaan historian loppu

Francis Fukuyaman tunnetuksi tekemä termi "historian lopusta" kuvaa mielestäni hyvin länsimaissa tai ainakin niiden eliitissä vallinnutta henkeä, jossa liberaalin demokratian katsotaan olevan historiallisen kehityksen päätepiste ja sitä vastustavat voimat ovat taantumuksellisia, jotka ennemmin tai myöhemmin joutuvat antamaan periksi edistyksen myötä.

Yhdysvalloissa liberaali demokratia nähdään minusta hieman enemmän osana Yhdysvaltojen johtaman "Pax Americanan" osana, kun eurooppalaiset kokevat, että liberaali järjestelmä on ihmiskunnan ylin aste, ja tätä ihannetta esimerkiksi EU pyrkii edustamaan ajamalla ihmisoikeuksia ja vähentämällä kansallisvaltioiden merkitystä.

Afganistan osana tässä on ollut esimerkkitapaus, jossa ihmisoikeuksia rikkova Taliban syrjäytetään ja tilalle rakennetaan YK:n mandaatilla demokraattinen Afganistan, jossa erityisesti naisten oikeuksia kunnioitetaan.

Pääsyy Afganistaniin menolle ei alunperin ollut humanitaarinen, vaan taustalla oli halu kostaa syyskuun 11. päivän terrori-iskut ja saada ote Afganistanista, joka on strategisesti tärkeällä sijainnilla mm. Irania vastaan ja merkittävä huumeiden tuottaja. Nämä realpolitik-motiivit olivat varmasti vahvasti läsnä, kun Yhdysvallat päätti Afganistanin sodasta.

Mutta Talibanin kaatumisen jälkeen ja Al-Qaidalle kostamisen jälkeen Afganistanin miehityksen luonne muuttui ns. kansakunnan rakentamiseksi. 

Kun Euroopassa ensin Iberian oikeistodiktatuurit olivat kaatunet ja sitten Itä-Euroopan kommunistihallinnot, ja tilalle oli tullut demokraattiset hallinnot, niin tuntui loogiselta, että sama tapahtuisi Afganistanissa. Loppujen lopuksi muslimit ovat samanlaisia siinä missä eurooppalaisetkin?

Kuten viikon aikana näimme, niin mitään demokraattista Afganistania, joka pysyisi pystyssä ilman länsimaiden sotilaallista läsnäoloa, ei syntynyt. Taliban lopulta jyräsi demokraattisen hallituksen varsin helposti.

Demokraattinen hallitus oli täysin korruptoitunut ja usein moraaliton, suojelihan se pedofiileja. Afganistanin armeijan 300 000 sotilaasta todellisuudessa riveissä oli murto-osa, kun upseerit varastivat palkat. 

Talibanin voitto ei lopulta ollut ihme, sillä islamisteilla heillä vahva usko oman asiansa oikeutukseen. Lisäksi Taliban tarjosi afgaaneille, jotka ovat hartaita muslimeita, yhteiskunnallisen moraalin, johon samaistua.

Tässä tulemme Afganistanin merkitykseen. Länsi tarjosi mittavan sotilaallisen ja taloudellisen avun demokraattisen Afganistanin rakentamiseen, silti Talibanin tarjoama islamistinen vaihtoehto voitti maassa. Demokratian vuoksi ei oltu valmiina taistelemaan tai kuolemaan.

Edes naisten oikeudet, jotka ovat länsimaisen kehitysavun ytimessä, eivät saaneet afgaaneja muuttumaan demokraateiksi ja luopumaan vanhoillisista tavoistaan.

Vaikka Afganistan eroaa paljon länsimaisista maista, niin maa antaa voimakkaan esimerkin, että historia ei loppunukkaan. Ja jos liberaali demokratia ei ole universaali ihanne, niin aina voi kysyä, onko se niin lopullinen edes lännessä. Tämän kysymyksen äärellä eliitti tuskailee.

Tästä johtuu myös ulostulot, joissa vaaditaan sotilaallisia interventioita ihmisoikeuksien ja naisten aseman puolesta. Ei kukaan oikeasti kannata sotiaallista hyökkäystä vanhoilliseen muslimimaahan, mutta on liberaalille eliitille on tärkeää todeta itselleen, että liberalismi kyllä voittaa, jos tahtoa on. Hieman harhaista, samoin kuin hokemat, että kansainvälinen yhteisö voisi pitää Talibanin kurissa, kun Keski-Aasian hallitsevat suurvallat ovat nykyään Kiina ja Venäjä, jotka eivät välitä ihmisoikeuksista.

Supervallan nöyryytys

Viimeisen viikon tapahtumilla on laajempi maailmanpoliittinen merkitys. Maailmalle levisivät kuvat, joissa Yhdysvaltojen suurlähetystön henkilökuntaa evakoitiin helikopterilla Talibanin vallatessa Kabulia samalla tavalla kuin Saigonissa 1975, vaikka Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden aiemmin väitti, että tällaista ei tulla näkemään.

Kuten edellä käsitelty, niin Yhdysvaltojen johtama 20 vuoden projekti demokraattisen kansakunnan rakentamiseksi epäonnistui täysin. Kun tämä projekti oli sidottu vahvasti Yhdysvaltojen valtaideologiaan liberaalista demokratiasta, niin projektin epäonnistuminen on nöyryytys.

Mutta Afganistan kertoo Yhdysvaltojen tilasta muutakin. Vaikka maasta vetäytyminen 20 vuoden jälkeen oli mahdollisesti järkevä päätös, niin lähetystön vetäytymisen kaaos antaa hyvin kyseenalaisen kuvan Yhdysvaltojen poliittisten ja sotilaallisten päättäjien kyvyistä.

Ja Yhdysvaltojen sotilaiden ja poliititkkojen kyvykkyydestä ei kerro hyvää, että he 20 vuotta käyttivät suunnattoman määrän resursseja Talibanin voittamiseen ja demokraattisen Afganistanisen luomiseen ja Taliban silti lopulta voitti.

Kiina ja Venäjä ovat silmä kovana seuranneet Afganistanin tilannetta ja Kiina onkin koventanut retoriikkaan Yhdysvaltoja vastaan. Kun Kiina ja vähemmässä määrin Venäjä on vahvistunut suhteessa Yhdysvaltoihin, niin Yhdysvaltojen asema johtavana supervaltana on selvästi lähempänä loppuaan kuin aiemmin.

Pahin skenaario olisi Yhdysvalloille, että Kiina katsoisi Yhdysvaltojen olevan niin heikko ja kykenemätön, että se ei lähtisi vasta-iskuun, jos Kiina yrittäisi Taiwanin valtausta. En usko tämän olevan tällä hetkellä todennäköistä, mutta mahdollisuus siihen kasvoi viikon aikana.

Yhdysvallat on kärsinyt viime vuosina sisäisestä hajaannuksesta, mistä näkyvin esimerkki oli julkisuuspersoona Donald Trumpin voitto presidentinvaaleissa. Ennen sananvapauden mallimaassa Yhdysvalloissa onkin yleistynyt somealustojen harrastama sensuuri. Afganistaniin tämä liittyy siten, että kun Talibanin tiedottajalta kysyttiin sananvapaudesta, niin hän vastasi, että kannattaa kysyä Facebookilta, miten yhtiö toteuttaa sananvapauttaan. Yhdysvallat on siis moraalisesti samalla tasolla Talibanin kanssa ja Taliban osaa muistuttaa tästä.

Eräät ovat jopa rinnastaneet Yhdysvaltojen vetäytymisen Afganistanista Neuvostoliiton vetäytymiseen Afganistanissa 1989, ja muistuttaneet, että Neuvostoliitto kaatui kokonaan kahden vuoden päästä.

Tämä on Yhdysvaltoja inhoavien toiveajattelua. 1989 Neuvostoliiton talous oli vapaapudotuksessa ja Neuvostoliiton etupiiri Itä-Euroopassa hajosi käsiin. Kun taas Yhdysvallat on yhä maailman vauraimpia maita ja Nato ja muut liittokunnat ovat toistaiseksi pystyssä.

Afganistan on lopulta kaukainen maa Yhdysvalloista katsottuna, eikä se menettänyt mitään strategisesti elintärkeää vetäytymisen myötä. Yhdysvallat on yhä ainoa globaali sotilaallinen supervalta. Mutta Afganistanin tapaus soittaa hälytyskelloja Yhdysvaltojen kyvykkyydestä.