Venäjän idea on kirja, jossa presidentti Mauno Koivisto pohtii Venäjän olemusta. Koivisto käy läpi Venäjän tuhatvuotista historiaa ja pohdiskelee Venäjää suomalaisesta näkökulmasta lännestä päin katsottuna. Jatkosodan rintamasotilaana ja yhtenä YYA-ajan Suomen johtavana poliitikkona Koivistolla on paljon omakohtaista kokemusta Venäjästä ja Neuvostoliitosta, josta ammentaa.
Venäjän historia alkaa, kun viikinki-Rurik ja hänen veljensä kutsutaan hallitsemaan itäslaavilaisia kansoja yli tuhat vuotta sitten. Koivisto on lukenut paljon Venäjän historiasta ja hänen esityksensä edustaa valtavirtaa Venäjän historian tulkinnassa, mutta Koivisto nostaa hyviä näkökohtia ja pitää esityksensä ytimekkäänä. Koivisto etenee läpi Venäjän historian ja välissä Koivisto heittää sekaan omia kokemuksiaan uraltaan kansianvälisiä johtajia tavanneena valtiopäämiehenä. Esimerkkinä pääsemme lukemaan, mitä Robert Mugabe kertoi Koivistolle eurooppalaisista lähetyssaarnaajista tai miten Deng Xiaoping luennoi Venäjän Kiinalle tekemien vääryksien historiasta. Entisenä pääministerinä ja presidenttinä Koivisto pystyy analysoimaan päätöksentekoa historiallisessa kontekstissa
Venäjän historiassa saavuttaessa Nikolai II:n valtakaudelle ja sen jälkeiseen bolshevikkivallankumoukseen ja Neuvostoliitton aikaan Koivisto minusta hukkaa punaisen langan, Hän keskittyy suosikkiaiheisiinsa ja jättää vähemmälle tai kokonaan huomiotta toiset aiheet. Keisariajan lopun merkittävä poliitikko Sergei Witte saa paljon huomiota ja Koivisto kertoo yllättäen Witten olevan hänelle merkityksellinen hahmo heti Väinö Tannerin jälkeen. Kun taas vuoden 1917 merkittävästä hahmosta Aleksandr Kerenskistä Koivisto toteaa vain sen, hän oli juristi, kuten myös Lenin.
Koivisto sanoo esipuheessaan, että ei pyri kokonaisvaltaisen esitykseen, milloin on ymmärrettävää että jokaiseen tapahtumaan ja henkilöön ei kiinnitytä. Mutta kirjan nimi on Venäjän idea, niin minun mielestäni Koivisto ei onnistu esittämään Venäjän historiaa 1900-luvulla siten, että sen avulla voisi ymmärtää hyvin nyky-Venäjä olemusta ja mitä 1900-luvulla tapahtui. Venäjän sisällisodan Koivisto ohittaa täysin, Stalinin ajan totalitarismista olisi voinut kirjoittaa enemmän, vaikka Koivisto kyllä käsittelee puhdistuksia, ja Neuvostoliiton kansainvälinen rooli kylmässä sodassa jää vähälle huomiolle. Kirjan lopussa Koivisto vielä päätyy puolustamaan, miten länsijohtajat, Koivisto itse mukaanlukien, toimivat Venäjän liberalisoinnin ja talouden vapauttamisen kanssa 1990-luvulla.
Venäjän ideaa käännetty useille kielille ja siitä on otettu uusi painos Ukrainan sodan myötä. Koivisto pyrkii analysoimaan Venäjää ja sen historiaa pyrkien ymmärtämään sitä ja tarjoaa hyvän yleiskatsauksen ja mielenkiintoisia näkökulmia Venäjän historiasta. Mutta jos haluaa ymmärtää Ukrainassa käytävää sotaa, niin suosittelisin ennemmin lukemaan kirjan Ukrainan historiasta tai Venäjän historiasta nimenomaan 1900-luvulla.
Kommentit
Lähetä kommentti