Kirja-arvostelu: Sota ja rauha

Sota ja rauha (Война и мир 1864-59), Leo Tolstoi, Suomentanut Esa Adrian, Otava 2016 Helsinki

Aleksanteri I oli Venäjän keisari Napoleonin sotien aikaan ja esiintyy romaanissa muutamaan otteeseen.

Leo Tolstoita pidetään yhtenä maailmakirjallisuuden suurista nimistä ja Sota ja rauha on hänen tunnetuimpiaan teoksiaan yhdessä Anna Kareninan kanssa. 

Sota ja rauha on Tolstoin tulkinta suuren isänmaallisen sodan, eli Napoleonin Venäjä-hyökkäyksen kulusta vuonna 1812. Tätä romaanin jälkimmäinen puolisko käsittelee. Romaanin alkupuoli taas alustaa tapahtumia ja tutustuttaa meidän kirjan henkilölöihin vuodesta 1805, jolloin Venäjä osallistui Napoleonin sotiin eri puolilla rajojensa ulkopuolella Euroopassa.

1800-luvun alun sodankäynti, joka tykkeineen ja kymmeniä-, ellei satojatuhansia sotilaita käsittävineen armeijoineen, on mielenkiintoisesti esimodernin ja modernin teollisen sodankäynnin välissä. Armeijat olivat isoja ja tulivoimaisempia kuin aiemmin, mutta silti niiden komentaminen lähettien avulla ilman mitään elektronisia viestimiä ja liikkuminen  ja huoltaminen tapahtui sotilaiden ja hevosten lihaksilla. Tolstoi kuvaa hyvin, miten sekasortoisia taisteluiden johtaminen oli, kun tieto ei liikkunut nopeasti ja yksikkö pystyi jauhautumaan tykkitulessa, ilman että armeijan johto oli siitä tietoinen tai pystyi reagoimaan siihen. Logistisiset ongelmat ovat tavallaan pääosassa kirjan loppupuolella, kun Napoleonin armeija Venällä tuhoutuu olemattomiin huolto-ongelmien vuoksi.

Tolstoilla on vahvat mielipiteet sodankäynnin kulusta ja päätöksistä, joita hän kommentoi tarinan ohessa. Nykylukijan on vaikea arvioida, kuinka päteviä nämä huomiota ovat. Romaani on selvästi kirjoitettu Tolstoin oman ajan venäläisille, joilla on vahvat pohjatiedot sodasta.

Romaanin vahvuus on ehkä silti henkilöhahmot, tai se, mitä Tolstoi laittaa lukijan kokemaan heidän kauttaan. Tolstoi keskittyy seuraamaan pääasiassa muutaman aatelisperheen jäseniä, jotka elävät, iloitsevat, surevat, rakastuvat, pettyvät, syntyvät ja kuolevat romaanin kuluessa.

En sano, että henkilöhahmot olivat minusta niin erityisiä, mutta heidän tarinansa olivat elämänmakuisia ja lukija voi samastua heidän vaiheisiinsa. Näiden tarinoiden takia uskon, että Tolstoin romaani on niin arvostettu.

Sosiaalisesta näkökulmasta Tolstoin kerronta keskittyy yhteiskunnan ylätasolle ja kuvaus alemmista yhteiskuntaluokkien edustajista on holhoava, mikä kuvastaa ajan henkeä. Tosin Tolstoi on kirjoittanut päähenkilönsä yleensä maltillisen edistyksellisiksi.

PS: Suomalaisesta näkökulmasta romaani on siinä mielessä kiinnostava, että yksi Suomen historian käännekohta, eli Suomen valtaaminen Venäjän toimesta Ruotsilta, sijoittuu romaanin käsittelmään aikaan. Suomen merkityksestä kertoo, että Suomen sota mainitaan kerran tai pari romaanissa.