Pohdin päättyvän vuosikymmenen satoa. Tuntuu että kulttuurillisesti vuosikymmen ei jätä hirveästi muistettavaa.
Ehkä merkityksellisintä ollut, että tv-sarja formaatti on saavuttanut muotonsa ja sillä formaatilla pystytään toteuttamaan korkealaatuista draamaa. TV-sarjoja tehty 1950-luvulta lähtien, mutta ne ovat olleet karkeasti ilmaistuna enemmän keskilaatuista kulutustavaraa, kun elokuvissa on ollut enemmän taiteellista kunnianhimoa ja laatua. Nyt 2010-luvulla ei ole poikkeuksellista, jos tv-sarja on kirjan tai elokuvan veroinen tapa kertoa tarina.
 |
| HBO:n Chernobyl-sarjan Dyatlov arvioi 2010-luvun kulttuurin satoa |
Elokuvateollisuus toisaalla ei tunnu kehittyvän, ainakaan parempaan suuntaan. En itse koe, että 2010-luvulla olisi tehty todella erinomaisia elokuvia. Toki on ollut hyviä elokuvia, keskinkertaisia elokuvia ja huonoja elokuvia. Kaupallisesta näkökulmasta menestynein elokuvasarja on ollut Marvelin supersankarisarja. Ne ovat pääasiassa hyviä toimintaelokuvia, mutta eipä juuri enempää. Itse nautin niiden katsomisessa tettereissa, mutta eipä ne elämää suurempia ole.
 |
| Thanos oli 2010-luvun elokuvien suurin pahis |
En ole lukenut paljoakaan vuosikymmenen aikana julkaistua kaunokirjallisuutta. Michel Houellebecqin Alistuminen iski julkaisuaikanaan, mutta tuntuu, että sekin vanheni jo. En tiedä. Romaani keskittyy Euroopan islamisaation, joka voi ehkä tapahtua jotenkin romaanissa kuvatulla tavalla, tai sitten kansallismielisten ja taantumuksellisten nousu muuttaa historian kulkua ja lopputulos on erilainen. Houllebecqin tuorein Serotoniini-romaani vaikuttaa arvioiden perusteella olevan ehkä osuvampi, saa nähdä.
Kansainvälistä popmusiikki en ole kuunnellut juurikaan, enkä näe sillä olevan merkitystä. Kotimaisessa musiikissa on suomenkieli vallannut markkinat, mikä on myönteinen asia ja kertoo oman kulttuurin ja kielen merkityksestä ihmisille.
Kommentit
Lähetä kommentti