Ruhtinaiden valta
Tänä päivänä 100 vuotta sitten 9.11.1918 Saksan keisari Vilhelm II luopui kruunustaan Saksan ja keskusvaltojen hävittyä ensimmäisen maailmansodan. Päivä symboloi hyvin Euroopan historian yhtä suurinta käännekohtaa.
Nykyiset Euroopan maat ja länsimaiden kulttuuri nykyisestä muodossaan syntyi antiikin ja Rooman keisarikunnan raunioille varhaiskeskiajalla. Länsimaiden sydämen muodostivat nykyinen Saksa, Ranska, Benelux-maat, Italia, Sveitsi ja Itävalta.
 |
| Verdunin sopimus 843 jakoi Kaarle Suuren valtakunnan kolmeen osaan. Läntisestä osasta kehittyi nykypäivän Ranska, itäisestä osasta Saksa. |
Ruhtinaat, kuninkaat ja keisarit hallitsivat yli tuhat vuotta, jonka aikana muotoutui saksalaisuus. Tämä saksalainen kulttuuri on antanut paljon maailmalle. Uskonnossa Lutherin, Filosofiassa Kantin, Hegelin ja Nietzschen, musiikissa Bachin, Mozartin, Beethovenin, kirjallisuudessa Goethen. Mainitsen tässä vain kaikkein tunnetuimmat. Listaa voisin jatkaa pitkään.
Ensimmäisen maailmansodan päätös järisytti tätä kaikkea perustuksia myöten. Saksan keisarin lisäksi myös muut Saksaa hallinneet monarkit ja ruhtinaat luopuivat kruunuistaan. Baijerissa päättyi Wittelsbachin dynastian valtakausi, joka oli kestänyt 738 vuotta.
Ensimmäinen maailmansota kaatoi myös muita imperiumeja. Hapsburgien viimeinen linnake Itävalta-Unkari hajosi. Ottomaanien valtakunta lakkasi olemasta ja Venäjällä Romanovien valta vaihtui neuvostodiktatuuriin.
Keskusvaltojen monarkkien loppu oli seurausta maailmansodasta, jonka he olivat aloittaneet ja jonka ympärysvallat halusivat viedä loppuun vihollisiensa kukistamiseen asti. Länsivaltojen paine ja keskusvaltojen kansojen radikaalien liikehdintä sai monarkit luopumaan.
Tämän kaiken seurauksena Keski- ja Itä-Eurooppaan syntyi useita uusia tasavaltoja, joille pyrittiin piirtämään kansallisvaltion rajat.
Alkoi massojen vallan aikakausi.
Massojen aikakausi
Muutos aiempaan tuhat vuotta vallinneeseen ruhtinasvaltaan oli suuri ja kivulias. Välittömästi monarkioiden kaatumisen jälkeen alkoi sodan hävinneessä Saksassa sekasorto. Kommunistiset vallankumoukselliset yrittivät kaapata vallan seuraten Leninin esimerkkiä Venäjällä. Baijerissa julistettiin neuvostotasavalta.
Saksassa olot lopulta vakiintuivat, huolimatta lähes sisällisotamaisista olosuhteista ja hyperinflaatiosta. Weimarin tasavalta näytti selviävän, kun talous alkoi 1920-luvun alun jälkeen kasvaa.
Syvemmällä oli kuitenkin suurta epäluuloa tasavaltaa kohtaan. Konservatiivit ja monet keisarivallan aikana periytyvästä virkakunnasta kaipasivat keisarikunnan järjestystä. Kommunistit unelmoivat yhä vallankumouksestaan. Kun sitten Yhdysvalloissa alkoi suuri lama, niin saksalainen yhteiskunta hajosi käsiin. Talous romahti ja työttömyys räjähti.
Niin meni usko tasavallan poliittiseen järjestelmään, kun poliitikot eivät pystyneet ratkomaan talouskriisiä. Käytiin valtakamppailu, jota väritti kaduilla tappelevat puolisotilaalliset joukot. Tasavallan presidenttinä ja demokratian takuumiehenä toimi vanhuudenhöperö valtakunnanpresidentti Paul von Hinderburg.
 |
| Kommunistien Punainen rintamataistelijaliitto 1927 |
Tässä poliittisessa ympäristössä voitti lopulta taitavin ja häikäilemättömin, Adolf Hitler ja hänen natsipuolueensa. Hitler onnistui saamaan valtakuntakansleriviran tammikuussa 1933 ja vuoden lopussa hän oli tehnyt Saksasta kansallissosialistisen diktatuurin.
Hitler oli aikansa tuote. Hän osasi täyttää Saksaan syntyneen valtatyhjiön hurmaamalla massat. Hitler myös tarjosi turvaa saksalaiselle keskiluokalle, joka pelkäsi kommunistien valtaa. Venäjällä bolshevikkien vallankumous oli johtanut rikkaiden ja keskiluokan turmioon sekä kristinuskon massiiviseen vainoamiseen. Voi ymmärtää, miksi niin moni saksalainen oli valmis antamaan vallan Hitlerille pelastuakseen kommunisteilta.
Hitlerin valtakausi kääntyi lopulta painajaiseksi Euroopalle. Hänen valtansa oli kuolemaksi monelle ryhmittymälle ja hänen aloittamansa toinen maailmansota oli tuhoisa Saksalle.
1914 ennen ensimmäistä maailmansotaa Eurooppa oli maailman johtava maanosa niin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin poliittisesti. 1945 toisen maailmansodan jälkeen oli Eurooppa ja Saksa oli jaettu kahden supervallan etupiireiksi.
Hapsburgien Itävalta-Unkarin alueista suurin osa jäi Neuvostoliiton rautaesiripun alle vuosikymmeniksi ja ovat vasta nyt toipumassa siitä.
Romanovien keisarikunta kaatui ensimmäisen maailmansotaan ja tilalle syntyi Neuvostoliitto, joka orjuutti lukemattomia kansoja, näännytti miljoonia nälkään ja sulki kymmeniä miljoonia vankileireille. Neuvostoliitto myötävaikutti Kiinassa kommunistien valtaannousu, mikä johti kulttuurivallankumouksen kauheuksiin. Vaikka Neuvostoliitto kaatuu, niin Venäjää yhä johtaa Neuvostoliiton kauheuksista vastanneiden turvallisuuspalveluiden perillinen Vladimir Putin.
Ottomaanien valtakunnan raunioille syntyi Kemal Atatürkin johdolla moderni Turkki. 1900-luvun aikana kansakunnan vallasta ja sydämestä kamppailivat sekulaarit ja islamistit. Nyt 2000-luvulla näyttää, että Recep Tayyip Erdoganin johdolla islamistit ovat saamassa selkävoiton.
Vanha taantumuksellinen valta saatiin edellä mainituissa maissa alas. Mutta saatiinko tilalle autuutta ja oikeutta?
Maailmansotien perintö
Se mitä Saksa koki 1918 ei ollut poikkeuksellista. Sen sisar Ranska koki Ancien Régimen kaatumisen yli sata vuotta aiemmin Ranskan vallankumouksen seurauksena. Silloinkin seurauksena oli poliittista kuohuntaa ja ympäri Eurooppaa raivonneita sotia. Suuressa osaa Eurooppaa vaikutukset jäivät vuoden 1815 jälkeen suhteellisen pieniksi verrattuna maailmansotien seurauksiin. Euroopan suurvallat pystyivät sopimaan mantereen vakauttamisesta ja järjestyksen palauttamisesta. 1815-1914 välinen aika oli Euroopan aiempaan historiaan verrattuna vakaa ja rauhallinen. 1900-luvun alussa luultiin sotien jo loppuneen.
Tämä kaikki kertoo, että Euroopan konservatiiviset monarkit hallituksineen pystyivät luomaan vakautta alamaisilleen. Toki 1800-luku oli täynnä yhteiskunnallista levottomuutta, mutta mitään natsi-Saksaan tai Neuvostoliittoon verrattavaa julmuutta ei syntynyt.
Ensimmäisen maailmansodassa rauhanmuodostamisessa ei onnistuttu. Yhdysvallat ja maan presidentti Woodrow Wilson oli ratkaisevassa asemassa sodan voittamisessa. Rauhassa Wilson ajoi demokratiaa ja kansojen itsemääräämisoikeutta. Nämä toteutuivat kohtuullisen hyvin Versaillesin rauhassa. Ongelmaksi koitui, että Yhdysvallat oli tasavalta toiselta mantereelta, eikä tai sen väestö koskaan sitoutunut tukemaan uutta maailmanjärjestystä.
Voittajamaat Britannia ja Ranska taas hakivat rauhassa hyvitystä ja nöyryytystä Saksalle. Saksa ei suinkaan ollut viaton sodan syttymiseen ja esimerkiksi Saksalle määrätyt sotakorvaukset olivat ymmärrettäviä. Saksa oli sodan alussa hyökkäyksellään Belgiaan ja Koillis-Ranskan teollisuusalueille aiheuttanut suurta vahinkoa. Saksan liian nöyryytys ja epäreilu kohtelu aiheutti kuitenkin suuttumusta saksalaisista. Versaillesin rauhassa korostettiin kansojen itsemääräämisoikeutta, mutta silti Itävalta ei saanut liittyä Saksaan sodan jälkeen, vaikka väestö sitä halusi. Tsekkoslovakiassa oli enemmän saksalaisia kuin slovakkeja. Seurauksena Hitler hyödynsi tätä tyytymättömyyttä valtaannoususta ja sai melkein näyttämään, että Anschluss ja Münchenin sopimus oli pelkkää Saksan kokemien vääryyksien korjaamista.
Koska Versaillesin sopimus perustui ympärysvaltojen sotilaalliseen voimaan, sen luoma Euroopan geopoliittinen järjestelmä olisi vaatinut sen puolustamista sotilaallisella voimalla. Kun Hitler jälleenmiehitti Reinimaan, aloitti Saksan varustautumisen sotaan ja hamusi Tsekkoslovakian sudeettialueita, niin Ranskan ja Britannian olisi pitänyt pysäyttää Hitler voimalla. Siihen ne eivät olleet valmiita. Jos Versaillesin rauhan tavoite oli estää Saksan sotilaallisen vallan nousu, niin katsomalla vuotta 1939 voimme todeta miten surkeasti siinä epäonnistuttiin.
 |
| Saksan hyökkäys Puolaan oli viimeinen naula Versaillesin rauhan arkkuun |
Millainen Eurooppa ja maailma olisi, jos ensimmäistä maailmansotaa ei olisi käyty? Tai jos keskusvallat olisivat voittaneet sodan? Tai jos Versaillesin rauhan sijasta maailmansodan päättävä rauha olisi neuvoteltu rauha keisari Vilhelm II hallituksen ja Habsburgien kanssa? Olisiko näissä tapauksissa vältetty toisen maailmansodan kaltainen sota? Me emme tiedä. Elämme yhtä historiaa ja me emme tiedä mitä olisi tapahtunut jos toisin olisi käynyt. Uskon kuitenkin, että historiasta voi oppia ja haastan pohtimaan, millaista olisi voinut olla. Ensimmäinen maailmansota oli katastrofi Euroopalle ja toinen maailmansota oli sitä vielä enemmän.
Haastaan myös pohtimaan nykyistä maailmankuvaamme. 1990-luvulla länsimaissa Neuvostoliiton kaaduttua moni uskoi historian lopun koittaneen ja liberaalin demokratian voittokulun alkaneen. tänä päivänä näyttää toiselta. 1789 jälkeen moni on ollut tuhoamaan vanhan vallan edistyksen nimessä. Maailma on muuttunut ja moni asia sen mukana. Tämä lienee vääjäämätöntä monesti. Pitää kuitenkin uskaltaa kysyä, onko se hyväksi. Kun länsimaat syntyivät antiikin raunioille, sen peruskivet olivat kirkko ja kruunu. Jos näiden merkitys katoaa, jääkö jäljelle länsimaita tai Eurooppaa?
Kommentit
Lähetä kommentti