Siirry pääsisältöön

2010-luvun kulttuurista

Pohdin päättyvän vuosikymmenen satoa. Tuntuu että kulttuurillisesti vuosikymmen ei jätä hirveästi muistettavaa.
Ehkä merkityksellisintä ollut, että tv-sarja formaatti on saavuttanut muotonsa ja sillä formaatilla pystytään toteuttamaan korkealaatuista draamaa. TV-sarjoja tehty 1950-luvulta lähtien, mutta ne ovat olleet karkeasti ilmaistuna enemmän keskilaatuista kulutustavaraa, kun elokuvissa on ollut enemmän taiteellista kunnianhimoa ja laatua. Nyt 2010-luvulla ei ole poikkeuksellista, jos tv-sarja on kirjan tai elokuvan veroinen tapa kertoa tarina.

Kuvahaun tulos haulle chernobyl not great
HBO:n Chernobyl-sarjan Dyatlov arvioi 2010-luvun kulttuurin satoa
Elokuvateollisuus toisaalla ei tunnu kehittyvän, ainakaan parempaan suuntaan. En itse koe, että 2010-luvulla olisi tehty todella erinomaisia elokuvia. Toki on ollut hyviä elokuvia, keskinkertaisia elokuvia ja huonoja elokuvia. Kaupallisesta näkökulmasta menestynein elokuvasarja on ollut Marvelin supersankarisarja. Ne ovat pääasiassa hyviä toimintaelokuvia, mutta eipä juuri enempää. Itse nautin niiden katsomisessa tettereissa, mutta eipä ne elämää suurempia ole.

Kuvahaun tulos haulle thanos
Thanos oli 2010-luvun elokuvien suurin pahis
En ole lukenut paljoakaan vuosikymmenen aikana julkaistua kaunokirjallisuutta. Michel Houellebecqin Alistuminen iski julkaisuaikanaan, mutta tuntuu, että sekin vanheni jo. En tiedä. Romaani keskittyy Euroopan islamisaation, joka voi ehkä tapahtua jotenkin romaanissa kuvatulla tavalla, tai sitten kansallismielisten ja taantumuksellisten nousu muuttaa historian kulkua ja lopputulos on erilainen. Houllebecqin tuorein Serotoniini-romaani vaikuttaa arvioiden perusteella olevan ehkä osuvampi, saa nähdä.
Kansainvälistä popmusiikki en ole kuunnellut juurikaan, enkä näe sillä olevan merkitystä. Kotimaisessa musiikissa on suomenkieli vallannut markkinat, mikä on myönteinen asia ja kertoo oman kulttuurin ja kielen merkityksestä ihmisille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Sota ja rauha

Sota ja rauha  ( Война и мир 1864-59),  Leo Tolstoi,  Suomentanut  Esa Adrian,  Otava 2016 Helsinki Aleksanteri I  oli Venäjän keisari Napoleonin sotien aikaan ja esiintyy romaanissa muutamaan otteeseen. Leo Tolstoita pidetään yhtenä maailmakirjallisuuden suurista nimistä ja Sota ja rauha on hänen tunnetuimpiaan teoksiaan yhdessä Anna Kareninan kanssa.  Sota ja rauha on Tolstoin tulkinta suuren isänmaallisen sodan, eli Napoleonin Venäjä-hyökkäyksen kulusta vuonna 1812. Tätä romaanin jälkimmäinen puolisko käsittelee. Romaanin alkupuoli taas alustaa tapahtumia ja tutustuttaa meidän kirjan henkilölöihin vuodesta 1805, jolloin Venäjä osallistui Napoleonin sotiin eri puolilla rajojensa ulkopuolella Euroopassa. 1800-luvun alun sodankäynti, joka tykkeineen ja kymmeniä-, ellei satojatuhansia sotilaita käsittävineen armeijoineen, on mielenkiintoisesti esimodernin ja modernin teollisen sodankäynnin välissä. Armeijat olivat isoja ja tulivoimaisempia kuin aiemmin,...

Kirja-arvostelu: Juokse tai kuole

 Aiemmin kirjoitin blogiinin kirja-arvostelun   Stephen Kingin Richard Bachman-romaanista Vimma. Samassa niteessä oli Kingin toinen romaani Juokse tai kuole. Vimma oli lähimenneisyyteen sijoittuva aikalaiskuvaus, kun taas Juokse tai kuole on dystopiakertomus tuelvaisuudesta. Silti koen, että molemmissa King kommentoi oman aikansa Yhdysvaltoja. Tosi-tv:n hallitsema dystopia Juokse tai kuole (The Running Man 1982), Richard Bachman/ Stephen King , Suomentanut Leevi Lehto Juokse tai kuole sijoittuu vuoden 2025 Yhdysvaltoihin, jossa talous ja yhteiskuntajärjestys ovat romahtaneet. Päähenkilö Ben Richards on slummien kasvatti, joka päättää osallistua julmaan tosi-tv-kilpailuun ansaitakseen rahaa tyttärensä sairaskuluihin. Sillä romaanin tulevaisuuden Yhdysvalloissa alemmilla yhteiskuntaluokilla ei ole juuri rahaa tai oikeuksia. He joutuvat asumaan ja työskentelemään erittäin saastuneissa oloissa. Yksi romaanin teema on luokkavastakkainasettelu. Tässä dystopiassa ihmisiä hallitaan to...

Kirja-arvostelu: Sodan tiedustelu

  Sodan tiedustelu (Intelligence in War - Knowledge of the Enemy from Napoleon to Al-Qaeda, 2003), John Keegan, Suomentanut Simo Liikanen, Gummerus Kirjapaino Oy 2007 Jyväskylä Brittiläisen sotahistorioitsija John Keeganin Sodan tiedustelu on opas tiedustelun merkitykseen sodassa. Kirjassa Keegan käy läpi tapaustutkimusten avulla sotahistoriaa ja analysoi, mikä oli tiedustelun merkitys niissä. Keegan aloittaa amiraali Horatius Nelsonista ja hänen yrityksestä jahdata Napoleonin Egyptiin kulkevaa laivastoa Välimerellä ja kirjan lopussa Keegan pohtii nykyajan tiedusteluhaasteita islamilaisen terrorismin kanssa. (Keegan kirjoitti kirjan 2003 ja tunnisti länsimaiden myöhemmät vaikeudet estää islamilaisia terrori-iskuja suurista ponnistuksista huolimatta.) Käsiteltävistä tapauksista vähintään toinen sotiva osapuoli on englanninkielinen maa, olihan Keegan brittiläinen, ja paino on merisodankäynnissä. Toisesta maailmansodasta on useampi luku. Kirja on mieluisaa luettavaa. Keegan osaa tiivi...